Juhlat, joita ei vietetä

Seinäjoki–Kankaanpää 11.8.1998. Vieraiden lukkari Ilkka Uusitalo palkitaan, ja pelikin päättyy veikkauskupongeilla mieluisasti ristiin. 

Minä en ennee ymmärrä pesäpallosta mittään, tiuskaisee siilinjärveläinen ukko kolmospuolen katsomossa.

On elokuun 13. päivä vuonna 1998, ollaan kuuluisalla Mantun montulla ja menossa on Superpesiksen ottelu Siilinjärvi–Juva. Vierasjoukkueen laakalyönnit viuhuvat estelemättä polttolinjan läpi takakentälle asti, ja mies toisensa jälkeen tulee kotiin.

Pelataan sopua, jonka hinnaksi on sovittu 15 000 markkaa, mutta siitä ukko ei vielä tiedä mitään.

Putoamisuhan alla pelaava Juva voittaa ottelun, mutta jo illan urheilu-uutisissa pamahtaa pommi. Pesäpallon pääsarjaan kohdistuu sopupeliepäily.

Nykymuotoinen pesäpallo täyttää tänä kesänä kymmenen vuotta, mutta sattuneesta syystä juhlia ei vietetä kovin äänekkäästi.

Nykymuotoinen nimittäin tarkoittaa lajia, jossa pyörii oleellisesti entistä vähemmän rahaa ja katsojia sekä lajia, joka on jäänyt kesäurheilun selkeäksi kakkoseksi.

Vielä keskikesällä 1998 kaikki oli toisin. Pesäpallolla meni lujaa: katsojamäärät oli käännetty nousuun, laji oli saanut jalkaa ovien väliin myös uusilla paikkakunnilla.

Media puhui pesäpallosta. Helsinkiin perustettiin Kaisaniemen Tiikerit, joka ryöväsi maakuntien parhaat pelaajat ja suututti puoli maata, mutta menestyi ainakin pelillisesti hyvin. Pesäpalloilijoiden palkat nousivat, jotkut pelaajat olivat jo käytännössä ammattilaisia.

On elokuun 11. päivä vuonna 1998 Seinäjoen komealla stadionilla. Maila-Jussit voittaa ensimmäisen jakson 5–2, mutta toisella jaksolla alkaa tapahtua kummia. Seinäjoen lukkari loukkaantuu, vierasjoukkue tekee juoksuja ja pääsee supervuoroon, jonka voittaa selvästi.

Katsomoon tämäkin ottelu näyttää käsittämättömältä, ja seinäjokelaiset poistuvat päätään pyöritellen. Myöhemmin tapahtumia selvitellään käräjäoikeudessa.

Siilinjärven ja Seinäjoen otteluiden tapaan näillä kahdella kierroksella sovittiin yhteensä viiden pelin lopputulokset. Poliisitutkintaan joutui kaikkiaan 460 henkilöä, ja tuomion saaneiden joukossa vilahtelee perinteisiä pesäpallonimiä idästä ja lännestä. Komulainen, Kytösalmi, Meriläinen, Pyhälahti, Rajala, Uusi-Oukari...

Ei ihme, että moni menetti luottamuksensa lajiin lopullisesti, varsinkin kun monet kiinni jääneet vähättelivät tekemisiään, ja veräjästä päässeet jatkoivat lajin parissa.

Helsinki-keskeiselle urheilumedialle sopupeliskandaali oli tilaisuus, jota ei jätetty käyttämättä. Ensin lyötiin, sitten vaiettiin.

Kun Hyvinkään Tahko viime syksynä voitti kauan himoitsemansa mestaruuden huikeassa finaalissa, se mahtui iltapäivälehdessä kahden palstan uutiseksi. Aukeaman peitti HJK:n sarjamatsi, joka päättyi 0–0.

Sopupelikatastrofi oli myös Veikkauksen ansa, johon pesäpalloväki ahneuksissaan astui pohjalle asti. Rangaistuksena laji menetti paikkansa vedonlyönnin kohteena vuosikausiksi. Kokonaisvaikutuksiltaan pesäpallon hölmöily lienee suomalaisen urheiluhistorian suurin katastrofi, jopa suurempi kuin Lahden MM-hiihtojen dopingsotku.

Suomalaisessa jalkapallossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana paljastunut useita sopupeli- ja vedonlyöntisotkuja. Jalkapallo ei ole joutunut Veikkauksen boikottiin. Sattumalta jalkapallon pääsarjan nimi on Veikkausliiga.