Maakunnallinen osuuskunta hoitamaan jatkojalostusta

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 5.7.) oli mielenkiintoinen kirjoitus vastavoimasta kauppaketjuille.

Olen monessa asiassa kauppias Nina Hietalahden kanssa samaa mieltä. Olen myös ihmetellyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, kuinka monta hanketta luomun ja lähiruuan ympärillä on ollut ja mitä on niistä jäänyt jäljelle. Ei juuri mitään.

Miksi eivät hankkeiden rahoittajat tee laajempaa yhteistyötä, miksi tuloksia ei välitetä muille asiasta kiinnostuneille? Miksi samasta asiasta on hankkeita eri puolilla Suomea?

Esimerkiksi tärkeimmästä pullonkaulasta, logistiikasta, oli muutama vuosi sitten hanke Mikkelissä, eikö siitäkään jäänyt mitään pysyvää, jota voitaisiin soveltaa muissa maakunnissa?

Olen Niinan kanssa samaa mieltä siitäkin, että Suomessa hyvä ruoka on liian halpaa. Koskaan, meidän suomalaisten palkasta ei ole mennyt niin vähän ruokaan kuin tänään. Ruuan halpuus revitään tänään tuottajan selkänahasta.

Halpuus on tuonut mukanaan myös monia elintarvikekatastrofeja. Suomalainen, yöttömässä yössä kasvanut lähi- ja luomuruoka on brändättävä niin, että me kaikki olemme siitä ylpeitä.

Maakunnallisen osuuskunnan perustaminen hoitamaan lähiruuan jatkojalostusta, logistiikkaa, ennakointia ja markkinointia on kannatettava ajatus. Osuuskunnan jäseninä voisivat olla tuottajat, jatkojalostajat ja myyjät.

Osuuskunta tekisi myös myyntiä alueensa ketjukauppoihin suoraan. Osuuskunnan nimi voisi olla vaikka Maakunnan maut. Tässä olisi yksi idea hallituksen lähiruokaprojektille, olkaa hyvä.