Seminologi Vesa Korhonen, Sotkamo Työtä näppi-tuntumalla
Vesa Korhonen siementää Viitalan tilan Aina-lehmän Asmo-Sale-sonnin siemenellä. Kuva: Arto Tulima16.3.201115:00
Ammatistaan ylpeä
Tulin Kainuuseen seminologiksi kuusitoista vuotta sitten. En ole paljasjalkainen kainuulainen, vaan Pohjois-Karjalasta Valtimolta. Täällä on niin ”vähän” Korhosia, että tulin täydennysmieheksi.
Seminologin työ vaatii hyvää sormituntumaa ja eläimen anatomian tuntemista eritoten sisältä päin. Pitää löytää kohtu, kohdunkaula, munasarjat, follikkeli ja mahdolliset munasarjarakkulat. Minä olen siinä hyvä, osaan ammattini.
Opiskelin ensin seminologiksi, sitten alkionsiirto- ja vuosi takaperin myös hedelmällisyysneuvontaseminologiksi. Siemennysten lisäksi teen tiineystarkastuksia ja avustan eläinlääkäriä alkionhuuhteluissa ja siirrän alkioita tuoreena ja pakasteena hiehoihin ja lehmiin.
Sperma ja pakastealkiot on pakataan niin sanottuihin olkiin ja nestemäiseen typpeen. Tuorealkiot siirretään tuoreena vastaanottajiin. Pakastealkiot sulatetaan 25- ja siemenannos 35–37-asteisessa vesihauteessa ja siirretään alkiopistoletin avulla lehmän kohtuun niin, että siementäjän toinen käsi ohjaa pistolettia peräsuolen kautta.
Työ on tarkkaa, ja siinä joutuu olemaan intiimissä kosketuksessa lehmän kanssa. Tosin kädessä on hanska ja käsi on peräsuolessa eikä kohdunkaulassa.
Haastavinta on saada tiineeksi paljon lypsävät ensikot eli kerran poikineet lehmät ja sellaiset hiehot, joista ei meinaa päästä pistoletilla läpi, kun niiden kohdunkaula on niin poimuinen. Jos hieho on heikosti kiimassa, kaula ei aukea. Silloin on vain kädellä ohjattava pistolettia, ja se vaatii kokemusta ja sormituntumaa.
Työpäivä alkaa aamuisin puoli yhdeksältä, kun laitan välineet kuntoon ja vien pakin autoon lämpiämään. Saan työt Maatalouden Laskentakeskuksesta omalle tietokoneelle, ja tulostan työlistan. Soitan käyntiajat tiloille, ja pistän kauimmaiset käyntipaikat kartalle tai navigaattoriin.
Tiloja on viidestä kymmeneen päivässä ja lisäksi tiineystarkastukset. Ajan työajoa noin 60 000 kilometriä vuodessa ja teen parituhatta siemennystä ja noin 700 tiineystarkastusta. Ennätys on viisi tilaa ja 487 kilometriä päivässä. Osaan ajella ulkoa joka maitotilan sadan kilometrin säteellä Sotkamosta.
Illalla puhdistan työvälineet, tulostan työt paperille ja tarkistan maksut. Lopuksi lähetän työt laskentakeskukseen. Keskimäärin päivälle tulee pituutta kahdeksan tuntia, mutta alkionhuuhtelupäivät voivat venyä iltayölle.
Reittioptimointiohjelma on työnantajan peukalon alla. Joskus joutuu ajamaan kellon kanssa kilpaa, kun tuiskuttaa tai on liukasta. Ja jos talo tarjoaa kahvia tai ruokaa, minä en kieltäydy, vaikka työnantaja sitä suositteleekin. Vaikeahan kohteliaisuutta on kieltää.
Työnantaja kustantaa auton, ja se vaihtuu kahden vuoden välein. Nyt on Opel Combo diesel, pienintä mallia. Privaattiajoihin seisoo pihalla oma ropponen, Toyota Corolla.
Työnantajalta on myös vyötäröhousut, liivihaalarit, takki, lakki, kumisaappaat ja siemennystakki, jota käytän toimenpiteen aikana. Vaan kyllä tässä työssä likaantuu. Mansikki-deodorantti tulloo luontaisetuna.
Työnantaja on ollut koko ajan sama, Faba, vaikka nimi on vaihtunut fuusioiden takia kolme kertaa. Nyt on alalle tullut kilpailuakin, mutta meillä on maan kattava organisaatio ja kokemusta ja tehhään kaikkea jalostuksen hyväksi.
Olen poikamies edelleen, mutta kirkkain silmin aina liikenteessä, haku päällä. Ravattisonniksikin minua kutsutaan, vaikka nykyisin naisia on tällä alalla enemmän kuin miehiä. Eikä tätä työtä tehdä ravatti kaulassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
