Onko sinua joskus moitittu liiasta uteliaisuudesta? Älä huoli, utelias mieli saa elämästä paljon enemmän irti!

Kannattaa poiketa tutulta tieltä! Kuva: Stiina Hovi

Mielipide

16.1.202220:00

Kolumni

Satu Lehtonen

Mertzi Bergmanin kirja uteliaisuuden voimasta ilmestyy tammikuun lopulla. Kuva: Sanne Katainen

Älä ole niin utelias! Näin oli tapana tiuskaista lapsille muutama vuosikymmen siten. Lapsen piti olla näkymätön, kuulumaton ja vaivaton, ei saanut kysellä toisten asioista eikä varsinkaan niistä, jotka haluttiin pitää piilossa kulissien takana.

Jokainen myös tiesi kulmakunnan uteliaat ihmiset. Ne, jotka silmä ja korva tarkkana väijyivät toisten salaisuuksia ja heikkouksia, ja kun pääsivät niihin käsiksi, levittivät koko kylälle ja värittivät vielä vähän sensaatiomaisemmiksi.

Kun on kasvanut pitämään uteliaisuutta yksinomaan huonona asiana, on vaikea ajatella toisin. Mutta annetaanpa Mertzi Bergmanille mahdollisuus muuttaa mielikuva.

Bergman on työskennellyt yli 20 vuotta työyhteisöjen kehittäjänä ja valmentajana. Hänen uusin kirjansa Uteliaisuus – Opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan ilmestyy tammikuun lopulla.

Uteliaisuuden leimaaminen negatiiviseksi ei ole vain vuosikymmenten, vaan vuosisatojen tai jopa -tuhansien perinne. ”Kristillisessä traditiossa kerrotaan, miten utelias katsoo taakseen ja muuttuu suolapatsaaksi, tai miten uteliaina hedelmää maistaneet karkotetaan paratiisista”, Bergman muistuttaa.

Hän myöntää, että uteliaisuudessa on kaksi puolta. Toisaalta se on supervoima, joka saa aikaan paljon hyvää, mutta toisaalta se tuottaa potentiaalisia nolouden ja häpeän tilanteita. ”Kun tajuat, että tästä asiasta haluaisit tietää lisää, mutta tiedät, että jos kysyt, edessä saattaa olla hankala tilanne.”

Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen suvussa tai työyhteisössä voi siis tuottaa ikäviä tuntemuksia, mutta myös saada aikaan positiivisen lumipalloefektin. Se voi olla tienavaus, joka rohkaisee muitakin jakamaan kokemuksiaan ja tunteitaan. ”Kun kutsut muut mukaan yhteiseen keskusteluun, nolouden tunteet laimenevat”, Bergman sanoo.

Kyselijä voi kohdata vastarintaa myös vallassa olevien taholta. Reaktio voi olla ärtymys: miksi sinä tuollaista tulet kysymään? Epämiellyttävät kysymykset ravisuttavat totuttuja rakenteita ja saavat osan ihmisistä tuntemaan asemansa uhatuksi.

Bergmanille itselleen uteliaisuus on ennen kaikkea arvostava ja yhteyttä luova voima. Se tuo mukanaan iloa ja mielihyvää, rikkaampia kokemuksia elämästä ja ihmisistä. ”Ilman uteliaisuutta arki ja työ olisivat paljon latteampia ja harmaampia”, Bergman sanoo.

Utelias voi esimerkiksi kadulla kävellessään huomata rakennuksessa jonkin pienen, upean arkkitehtonisen yksityiskohdan. ”Jos et olisi utelias, et huomaisi sitä. Nyt näet sen kauneuden, ja se tuottaa sinulle iloa.”

Utelias saa enemmän irti kaikista kohtaamisistaan. ”Älä päätä etukäteen, että tuo uusi ihminen ei ole minulle kiinnostava tai hyödyllinen. Kaikilla on valtavasti enemmän annettavaa kuin etukäteen kuvittelisi.”

”Kun olet utelias toisen suhteen, hän jakaa sinulle tarinansa paljon yksityiskohtaisempana ja kiehtovampana kuin silloin, jos hän näkee, ettet ole oikeasti kiinnostunut. Molemmat saavat jotain: sinä tarinat, hän kiinnostuksesi lahjan.”

Utelias myös ymmärtää asiakkaansa tarpeita paremmin tai voi räätälöidä yrityksensä tuotteita luovemmin.

Alaisistaan kiinnostunut johtaja oppii ymmärtämään, mikä toimii ja mikä ei. Johtajan ajatuksista kiinnostunut alainen taas hahmottaa paremmin, mihin organisaatio on menossa.

Bergmanin mukaan uteliaisuutta on kahta tyyppiä.

Ensimmäinen on helppoa ja kepeää, juuri sitä, mikä on lapsille ominaista. Kiinnostutaan ja haltioidutaan salamannopeasti vaikkapa jostakin ötökästä.

Toinen uteliaisuustyyppi vaatii vaivannäköä. ”Voit esimerkiksi päättää, että messuilla haluan jutella kolmen tuntemattoman ihmisen kanssa, on heistä minulle hyötyä tai ei. Jos et päätä asiaa etukäteen, on liian helppo perääntyä – en minä nyt viitsikään, ehkä joku toinen päivä.”

Bergmanin tuorein kirja sai alkunsa juuri tällaisesta päätöksestä. Satunnainen kohtaaminen messuilla johti kustannussopimukseen.

”Jos olisin jo valmiiksi päättänyt kustannustoimittajan puolesta, että hän on varmaan väsynyt monen messupäivän jälkeen eikä jaksa kiinnostua ideastani, kirjaa ei ehkä olisi syntynyt. Moni mahdollisuus menee ohi, jos suunnittelee liikaa etukäteen ja kuvittelee toisen päähän ajatuksia.”

Samalla tavoin, uteliaasta kohtaamisesta, voi syntyä uusia syviä ystävyyksiä tai hyviä työsuhteita.

Totta kai vuorovaikutustilanteissa on aina pettymyksen ja torjutuksi tulemisen mahdollisuus, Bergman myöntää. Mutta utelias ihminen on ikuinen optimisti eikä lannistu yhdestä vastoinkäymisestä. Seuraava yritys voi johtaa johonkin hyvään.

Lapsi on luonnostaan utelias, mutta vuosien myötä ominaisuus usein laantuu tai peittyy arjen kiireen alle. Voiko sitä ylläpitää ja harjoitella?

Kyllä voi, Bergman vakuuttaa.

Lapset huomaavat pieniä ja suuria asioita, joita aikuinen ei näe, ja ne kiehtovat heidän mieltään. Aikuinen voi harjoitella samanlaista havainnointia, poiketa rutiineista ja pitää silmät ja korvat auki.

Ennen kaikkea pitää unohtaa ”tämän minä jo tiedän” -asenne. Se on asiantuntijuuden ja kokemuksen tuoma taakka, joka saa ohittamaan jotkut asiat itsestään selvinä. Utelias, kyseenalaistava mieli jää sen jalkoihin ja moni mahdollisuus menee sivu suun.

Toinen turmiollinen ajatus on hyödyn etsiminen. Se saa ihmisen sulkemaan asioita pois pelkästään sen takia, ettei hän usko hyötyvänsä niistä. Yksi esimerkki on juuri sen pohtiminen, mitä hyötyä minulle on siitä, että menisin juttelemaan tuntemattomalle ihmiselle.

”Kaikenlaista hyödyllistä voi tulla eteen sattumalta, jos ei itse etukäteen liikaa ajattele hyötynäkökulmaa”, Bergman sanoo. Hänen mukaansa monet ansioituneet ihmiset korostavat menestyksensä takana olevaa kovaa työtä, mutta myös eteensä tulleita sattumia, joihin he ovat osanneet tarttua.

Bergman ajattelee, että kaikilla menestyneillä ihmisillä on elämässään jokin iso intohimo, jota he toteuttavat. Uteliaisuus on siihen kiinteästi liittyvä voima – se ajaa ihmisen hankkimaan tietoa ja auttaa huomaamaan uusia asiayhteyksiä.

Työelämävalmennuksissa keskityttiin aiemmin paljon yksilösuorittamiseen. Nyt pinnalla on kollektiivisuus, Bergman kertoo. Pohditaan muun muassa sitä, miten eri alojen asiantuntijat voivat olla uteliaita yhdessä. ”Mennään siihen välitilaan, joka ei ole kenenkään ominta osaamisaluetta, mutta missä kaikki voivat hyötyä yhdessä.”

Tällainen välitila on inspiroiva, mutta vaatii myös rohkeutta. ”Siellä pitäisi olla valmis lipsauttamaan jotain, mikä saattaa kuulostaa tyhmältä. Muuten jää toistamaan omalla turvallisella vahvuusalueellaan olevia asioita. Silloin ei edetä.”

Utelias ottaa riskin, ettei hänen ideansa toimi tai kiinnosta muita, ja jos niin käy, kokeilee jotain muuta.

Työyhteisöissäkin voitaisiin ottaa mallia lapsista, Bergman sanoo. Heillä leikin saattaa aloittaa jonkin hiekkalaatikolle jäänyt vanha lelu. Leikki alkaa, sääntöjä syntyy, tarina tempaa mukaansa. Missä tahansa esineessä voi olla hyvän leikin ja inspiroivan yhteyden mahdollisuus.

Voiko ihminen olla liiankin utelias ja uuvuttaa ­itsensä?

Voi, Bergman vahvistaa. Varsinkin, jos ei osaa päättää, mihin keskittyä, vaan hajottaa energiansa moneen kohteeseen.

Toinen uupumuksen aiheuttaja voi olla yksi todella syvä intohimo, joka valtaa pään ja ajan.

Itsekin hän tunnistaa ongelman. ”Vapaat viikonloput menevät helposti siihen, että innostun kirjoittamaan blogia tai jotain muuta. Keho ja mieli saattavat ylivirittyä ja on vaikea rauhoittua.” Itse hän katkaisee ajatusten juoksun käymällä joogassa, puuhailemalla lasten kanssa tai ulkoiluttamalla koiraa.

Bergman kehottaa kaikkia uteliaita muistamaan levon merkityksen. Kalenteriin kannattaa varata aikaa palautumiseen, esimerkiksi luonnossa liikkumiseen, kokkaamiseen tai sänkipellolla kävelyyn. Jos itse ei osaa irrottautua ja vetää rajoja, läheisiltä voi pyytää apua.

• Helsinkiläinen työyhteisöjen kehittäjä ja valmentaja, kirjailija ja bloggari.
• Opiskellut taideterapiaa, klovneriaa, stand upia, pedagogiikkaa ja työnohjausta, mindfulnessia, coachingia ja johtamista.
• Kirjoittanut aiemmin luovuudesta ja inspiroitumisesta. Uusin kirja Uteliaisuus – Opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan ilmestyy tammikuun lopulla.
• Uteliaisuusteema kiehtonut jo kymmenkunta vuotta, siitä asti kun Bergman törmäsi Todd Kashdanin Curious? -kirjaan.
• Neljän lapsen isä on elänyt mukana neljä kyselykautta ja oppinut niiden myötä lisää uteliaisuudesta.

• Sano kyllä tilanteissa, joissa yleensä sanot ei.
• Herkisty havainnoimaan niin isoa kuvaa kuin pientä pränttiäkin.
• Avaudu sattuman mahdollisuuksille arjen kohtaamisissa.
• Säilytä uteliaisuutesi, vaikka tietäisit olevasi oikeassa.
• Yhdistele ideoita ja ihmisiä ennakkoluulottomasti.
• Hyväksy uteliaisuuden herättämät moninaiset tunteet.
• Lähde: Mertzi Bergman