Ihmiset saatava mukaan museon toimintaan

Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä kirjoittaa kolumnissaan (MT 15.6.) paikallismuseoiden työstä, joka "kanavoi ihmisten kiinnostusta ja aktiivisuutta yhteisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön säilyttämisen eteen". Näin ei tällä hetkellä ole, sillä Kuhmon museoissa on keskitytty luettelointiin ja arkistointiin.

Työ on ollut loistavaa, kiitos siitä museonjohtaja Hilkka Tampiolle. On kuitenkin muistettava, että tallennus on vain puolet museotyöstä. Esimerkiksi ihmisten osallistamista museon toiminnassa ei ole tällä hetkellä huomioitu. Ihmisten kiinnostus ja aktiivisuus on jäänyt osin huomiotta, kun historiasta esillä pidetään vain pientä osaa.

Tällä hetkellä suuri osa voi olla sitä mieltä, ettei esimerkiksi alkuperäinen Talvisotamuseon 28 vuotta täyttävä näyttely enää vastaa yhteisön tarpeita. Talvisota on tärkeä aihe, mutta ainoastaan osa Kuhmon rikasta historiaa. Matkailijoille aihe on ollut toimiva konsepti, mutta se on unohtanut paikallisen yleisönsä kokonaan, ja sen rinnalle tarvitaan myös muuta.

Museot eivät ole enää pelkästään kokoelmia säilyttäviä laitoksia, vaan ne keskittyvät hyvinkin asiakaslähtöiseen toimintaan. Tällaista toimintaa kutsutaan yleisötyöksi. Se tarkoittaa museon ja yleisön välistä vuorovaikutusta ja yleisöä osallistavaa toimintaa. Sen tavoitteena on kävijämäärän lisääminen uusien kävijöiden hankkimisen ja nykyisten kävijöiden sitouttamisen kautta.

Pelkkä näyttelytyö ei riitä ylläpitämään kävijöiden kiinnostusta, vaan museolla tulisi olla useita erilaisia työkaluja kävijöidensä tarpeisiin vastaamiseen. Nämä keinot vaatisivat erittäin pieniä resursseja, suurimmaksi osaksi tietoa ja innostusta. Sen takia olisi hienoa, jos asiantuntijoina käytettäisiin myös meitä alaa opiskelevia, ajankohtaisimmat tietotaidot omaavia henkilöitä.

Museon tulisi olla paikka, joka houkuttelee myös paikallisia kävijöitä. Se parhaimmillaan toimiessaan sitouttaisi ihmisiä kotiseutuunsa lisäten myös alueen vetovoimaisuutta.

Itse näen museon kaupungin hyödyntämättömänä resurssina, jolla olisi kuitenkin mahdollista vahvistaa myös Kuhmon kaupunkivisiota. Aktiivisuudella ja pienillä positiivista museokokemusta tukevilla muutoksilla olisi mahdollista tukea myös matkailua.

On hienoa, että museoasiat nousevat yleiseen keskusteluun. Asioiden kriittinen tarkastelu ei ole paha asia, vaan se kumpuaa rakkaudesta kotiseutuun ja pyrkimyksestä parhaimpaan mahdolliseen tulevaisuuteen. Kuunnelkaa ja arvostakaa yhteisön toiveita, se on rikkaus.

Essi Komulainen

museologian opiskelija

Kuhmo