Turinailta vetää väkeä
Väki kuuntelee hartaana, kun Mikko Ekonen kertoo työvuosistaan sanomalehti Keskisuomalaisessa. Kuvat: Jaana Kankaanpää16.11.201215:00
Laukaan Vehniällä väki kokoontuu joka toinen torstai turisemaan vanhoista asioista. Parhaille jutuille taputetaan.
Tästä saa semmoset kiksit, että sitä ei voi rahassa mitata”, hehkuttavat Kirsi ja Teuvo Vihanti, jotka järjestävät turinailtoja jo neljättä talvea.
Kaikki alkoi siitä, kun Vihannit juttelivat muutaman naapurin kanssa, että olisi kiva siirtää perinnetietoa tuleville sukupolville. He kutsuivat pienen porukan koolle tyhjilleen jääneeseen Simolan taloon.
”Siitä asti illat ovat pyörineet, emme ole hennoneet lopettaa.”
Illan aihe sovitaan etukäteen, mutta usein juttu rönsyää jonnekin ihan muualle – ja saa mennäkin. Pääasia on, että on mukavaa.
On jälleen parillisen viikon torstai. Marraskuisen illan pimetessä Simolan piha alkaa täyttyä autoista. Tie perille on mutkainen ja liukas. ”Miten matka meni, eikös jukertanut autoa?” kuskit kyselevät toisiltaan.
Perille tullaan kimppakyydeillä. Autoilijat poimivat kyytiin autottomat, ja niin Sirkka Anttonenkin pääsee mukaan Kuuselan vanhainkodilta tapaamaan vanhoja tuttuja.
Paikalle autoilee myös Anneli Iso-Aho, 77, jonka lapsuudenkoti Simola on. Kun Annelin veli kuoli kuusi vuotta sitten, talo jäi Annelin tyttärelle Tarja Revolle. Tarja asuu Vantaalla ja hänestä on vain hienoa, että Vihannit ovat keksineet talolle käyttöä talviaikaan ja pitävät samalla talosta huolta.
Tulijoita tervehtii lapsuudesta tuttu vastapaistetun ruisleivän ja pullan tuoksu. Kirsi tulee aina ennen turinailtaa lämmittämään tuvan leivinuunia ja leipomaan sekä illan tarjottavat pullat ja kakut että mukaan myytävät leivät.
Kun tupa alkaa olla täynnä ja jokaisella kahvikuppi edessään, Kirsi Vihanti hihkaisee, että eiköhän vihelletä peli käyntiin.
Tällä kertaa aiheena on maakunnan oma sanomalehti Keskisuomalainen. Sen historiaa ovat muistelemassa lehdessä pitkän uran tehneet levikkipäällikkö Mikko Ekonen, valokuvaaja Antti Bengts ja latoja Sylvi Hakonen, joilla kaikilla on siteitä lähiseudulle.
Jutut aaltoilevat autokolareista ja kyykäärmeen kuljetuksista lehden omistajasukuihin ja asiamiestaisteluihin. Osa väestä kommentoi ja lisää omia muistojaan, ja parhaille jutuille nauretaan ja taputetaan.
Airi Rinne muistaa, miten Keskisuomalainen tuli 50-luvulla postinipussa Hirvasmäelle, mistä jokainen kävi hakemassa omat lehtensä.
”Paljon tyytyväisempiä olivat ihmiset silloin, kun näkivät postinhakumatkalla toisiaan”, Rinne puuskahtaa.
Anneli Isoaho paljastaa, että välillä tuli luetuksi naapurinkin lehdet ennen kuin tämä ehti ne noutaa – naapuri kun tilasi hienoja naistenlehtiä.
Kirsi Vihanti arvelee, että turinailloissa on käynyt yhteensä noin sataviisikymmentä eri ihmistä. Keskimäärin mukaan pääsee parikymmentä henkeä, nuorimmat alle kaksikymppisiä ja vanhin 94-vuotias.
”Yksi nuori on käynyt illoissa alusta asti ja on nyt 18. Kun taannoin päätin pitää kesäturinat, hän oli huolissaan, ettei ilta satu vain hänen rippikoulunsa aikaan”, Kirsi muistelee.
Vihanneille turinaillat ovat harrastus. Iltakahvipöydässä voi halutessaan maksaa kahvista ja pullasta, ja leivonnaisia saa ostaa mukaan.
”Tämä on todella palkitsevaa työtä, ei rahallisesti, mutta muuten. Ihmisiltä tulee juttua niin paljon. Kiitokseksi siitä, että saamme kokoontua täällä, ajelemme kesällä nurmikoita ja teemme polttopuita”, Kirsi kertoo.
Illan yllätysnumerona Mikko Ekonen järjestää arvonnan. 94-vuotias Martti Mäkinen voittaa pipon. Sovittaessaan sitä päähän hän sutkaisee: ”Näin päin sano Mäenpää, kun eukkonsa selälleen käänsi.” Ja taas nauretaan.
www.vehnia.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
