Kerjäläiset eivät kuulu Suomen maaseudulle

Tänä kesänä Suomeen on tullut 300-500 kerjäläistä lähinnä Romaniasta. Uutena muotona on tullut kerjäläisten jalkautuminen kesätapahtumiin eri puolille maata ja leiriytyminen moottoriteiden levähdyspaikoille. Sananmukaisesti kerjäläiset ovat lähteneet pääkaupungista maaseudulle etsimään leveämpää leipää.

Yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurimmista saavutuksista on kotimaisen kerjäläisongelman ratkaisu. Kiertävät kerjäläiset kuuluvat Suomessa nälkävuosien historiaan.

Kerjäläisten paluu maaseudulle tuntuu suomalaisittain hyvin vieraalta ajatukselta, eikä meidän tarvitse sitä hyväksyä. Tämän asian ratkaisemiseksi ei tarvita edes muutoksia Euroopan Unionissa, vaan asia voidaan ratkaista muuttamalla lakia Suomessa.

Euroopan Unionissa on oikeus vapaaseen liikkumiseen ja työn etsintään. Euroopan Unionin jäsenmaa voi kuitenkin kieltää kerjäämisen pääasiallisena elinkeinona.

Tanskassa näin on tehty ja kerjäläiset ovat poistuneet. Tanskassa kerjäämällä itsensä elättävälle ulkomaalaiselle annetaan järjestyslain perusteella varoitus, joka mahdollistaa maastapoistamisen ja varoituksen voimassa ollessa (5 vuotta) ei ole oikeutta palata Tanskaan.

Vastaava laki tulee säätää myös Suomessa. Suomen nykyinen laki mahdollistaa puuttumisen aggressiiviseen kerjäämiseen, mutta rajanveto on käytännössä vaikeaa.

Romanian romaneiden tilanne kotimaassaan on hyvin vaikea ja Euroopan Unionin tuleekin edelleen vaatia heidän elinolojensa parantamista. Ongelmat on kuitenkin ratkaistava niiden alkulähteillä. Kerjäläisten leviäminen ympäri Eurooppaa ei ole mikään ratkaisu toimeentulo-ongelmiin. Nykykäytäntö antaa toimintamahdollisuuksia organisoidulle kerjäämiselle, jossa välittäjät käyttävät hyväkseen kerjääjien uhanalaista tilaa.

Tällaista emme voi ihmisarvoja kunnioittavassa sivistysyhteiskunnassa hyväksyä.