Ely-keskukselle ei mikään riitä

Inkoon kunta alkoi työstää uutta mannerkaavaa keväällä 2012. Nyt, vuonna 2021, kun Inkoon kunnanvaltuusto on hyväksynyt suunnitelman, ely-keskus ehdottaa Helsingin hallintaoikeuteen suunnitelman hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Tämä on täysin odottamatonta ja aivan tyrmistyttävä ehdotus. Niiden 9 vuoden aikana, jolloin suunnittelutyöt ovat edenneet, olemme jatkuvasti keskustelleet ely-keskuksen kanssa ja aina yrittäneet löytää molempia osapuolia tyydyttäviä kompromisseja.

Keskusteluista olemme käsittäneet, että ongelmia on ratkottu yhteisymmärryksessä ja molemmat osapuolet ovat olleet ratkaisuihin tyytyväisiä.

Ely-keskus on useita kertoja antanut lausuntoja suunnittelu­ehdotuksiimme ja on aina nostanut esille uusia asioita, joista emme ole keskustelleet aiemmin. Tämä on osaltaan johtanut uusiin kompromisseihin ja suunnitelmien myöhästymiseen aina uudestaan.

Olemme käyneet keskusteluja maanomistajien kanssa ja yrittäneet huomioida heidän mielipiteitään suunnitelmissa. Aina siitä seuraavassa elyn lausunnossa on taas nostettu esille vaatimuksia, jotka ovat sekä kunnalle että maan­omistajille haitaksi.

Suunnittelun alkuvaiheessa Inkoon kunnanvaltuusto hyväksyi kaavan mitoitusehdot, jonka mukaan rakennus­oikeudet jaetaan eikä järvien rakennusoikeuksiin kosketa. Tästä ely-keskus on koko ajan ollut tietoinen.

Silti ely kritisoi viimeisessä lausunnossaan, että sen mielestä on liikaa rakennusoikeuksia haja-asutusalueella, vaikka näitä on vähennetty 1 300 kappaletta nykyisestä. Lisäksi ely haluaa nyt järvialueiden rakennusoikeuksiin muutosta, mikä hankaloittaisi rakentamista.

Tällä tavalla on mahdotonta jatkaa, koska kaava ei valmistu koskaan. Hinnaksi on tullut jo tässä vaiheessa noin 800 000 euroa. Korkeimman tason päättäjien tulee nyt tehdä jotain asialle ja antaa selkeät linjaukset, miten viranomaiset saavat toimia.

Uudellamaalla suunni­tellaan suuria suoja-alueita yksityishenkilöiden mailla, ilman että he saavat siitä minkäänlaista korvausta. Vaikuttaa siltä, että pää­kaupunkiseudun ympäröivät alueet halutaan virkistys­alueiksi Suur-Helsingin asukkaille.

Näin pandemian jälki­mainingeissa voimme todeta, että maaseudullakin on tärkeä voida asua. Me, jotka asumme luonnon keskellä, vaalimme sen hyvinvointia myös ilman pakkoratkaisuja.