Outoa maaseudun kehittämistä

Elykeskukset ovat valinneet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta vuonna 2015 rahoitettavat valtakunnalliset hankkeet. Valtion kokonaisrahoitus niille on 2,5 miljoonaa euroa.

Alkukarsintaan osallistui noin 170 hanke-ehdotusta. Toiselle kierrokselle valittiin 15 ehdotusta ja rahoitettaviksi niistä valittiin seitsemän.

Mukana on klassikko­aiheita, kuten puutarhatuotanto, hevostalous, pienteurastamot, matkailu, ruoka ja metsätalous. Rahoitusta saaneet ovat kelpo kehitelmiä, mutta niiden sisältöjä on kierrätetty jo 25 vuotta. Taas koordinoidaan, kehitetään, tehdään tiekarttoja, järjestetään työpajoja ja kansainvälistytään.

Samat hankekliseet ja ikiaikaiset toimintamallit toistuvat. Yhtään uutta ja rohkean repäisevää avausta ei tälläkään kerralla rahoiteta. Sama toistuu joka hakukierroksella.

Onko elykeskusten maaseutuosaaminen jämähtänyt 1990-luvun alun ajatus­malleihin ja sisältöihin? Eikö hankeideoiden joukossa ollut esimerkiksi digitalisaation mahdollisuuksiin, palvelujen organisointiin tai lähi­energiaan liittyviä valtakunnallisesti varteenotettavia maaseudun kehittämisaihioita? Miksei eturintaman hankkeita haluta rahoittaa?

Seuraavalla hakukierroksella toivon ennakkoluulottomuutta ja myös muiden kuin vakiintuneiden yhteistyötahojen hankkeiden vakavaa tarkastelua. Päättyneen hakukierroksen päätöksistä haistan tunkkaista sisäpiirin ilmaa.

Rahoitettavista seitsemästä hankkeesta kolme osuu Hämeen ammattikorkeakouluun ja valtakunnallisten hankkeiden rahoituspäätöksen koordinoinnista vastaa Hämeen elykeskus. Tässä uhmataan jo todennäköisyyden lakeja.