Viestintä voi puhkaista kuplat

Maatalous on yksi kansainvälisimmistä toimialoista. Vaikka tuotanto itsessään on hyvin paikallista, tuotantopanokset ja lopputuotteet liikkuvat kansainvälisillä markkinoilla. Vaikka itse tuotteet eivät kauas matkustaisikaan, kansainvälinen kauppa vaikuttaa hintatasoon.

Raaka-ainemarkkinoilla etsitään halvinta tai ainakin verrataan ostettavan tuotteen hintaa halvimpaan tarjolla olevaan. Suomessa tuotetun sianlihan hintaa verrataan ulkomailta tuotavaan ja todetaan, ettei voida maksaa enempää. Ei, vaikka meillä sika kasvaa väljemmässä, pitää saparonsa eikä saa antibiootteja ennaltaehkäisevästi.

Tänne on mahdollista rahdata broileria, joka voidaan lähtömaassa käsitellä kemikaaleilla mikrobien poistamiseksi. Suomalainen, salmonellavapaa ja ilman ennaltaehkäisevää lääkitystä kasvanut broileri joutuu kilpailemaan hyllytilasta ilman kunnon informaatiota tuotantotapojen erosta.

Viljelijän näkökulmasta tuntuu kohtuuttomalta, ettei huolellista työtä palkita hyvällä hinnalla. Yksi ongelma on se, ettei tieto tuotantotavoista kulje tuotantoketjun läpi kuluttajalle saakka.

Suomen kokoisessa maassa, jossa maaseutu on fyysisesti lähellä jokaista kuluttajaa, voi olla hämmästyttävän suuri kuilu kuluttajan ja maatilan välillä. On muodostunut kuplia, joissa uskotaan väkevästi omaan mielikuvaan todellisuudesta.

Yksi esimerkki on uskomus eläinten huonosta kohtelusta suomalaisilla maatiloilla. Suomessa todellakin on kupla, jolla ei ole mitään käsitystä maatilojen todellisuudesta ja siitä, miten esimerkiksi lehmiä suomalaisilla maitotiloilla hoidetaan.

Tähän kuiluun ovat iskeneet oivaltavasti yhdenasianliikkeet, jotka käyttävät loistavasti hyväkseen tietämättömyyttä ja tiedon tarvetta. Niinpä otetaan avuksi ulkomaalainen vastaava liike, jonka keräämän materiaalin perusteella väitetään lehmien kärsivän suomalaisilla tiloilla. Tietoa väritetään tarkoitushakuisesti kerätyin kuvin.

Todellisiin olosuhteisiin ja käytäntöihin suomalaisilla tiloilla ei välitetä tutustua. Ja kas, näin saatiin luotua kuplan sisälle mielikuva, että juuri meillä Suomessa eläintuotannossa on suuria ongelmia.

Suomalaisella maataloudella on tärkeä tehtävä tuoda todellista viestiä suurelle yleisölle. Meidän jokaisen maatalouden ammattilaisen on oltava myös viestijä: kerrotaan tilojen arjesta kuvin ja sanoin. Kutsutaan sukulaisia ja tuttavia tilallemme tutustumaan siihen, miten asiat oikeasti hoidetaan.

Alan toimijat, niin MTK, neuvonta, elintarviketeollisuus kuin hallintokin, tarvitaan huolehtimaan viestinnästä suurelle yleisölle, ammattitaitoisesti, kiinnostavasti ja niin, että viesti tavoittaa kohteen.

Viestin tulee olla visuaalista ja ymmärrettävää. Kerrotaan myös se, miksi Suomessa on lähdetty esimerkiksi eläinsairauksien ennaltaehkäisyn tielle ja mitä se ketjun toimijoilta vaatii.

Mitä tarkoittaa se, että suomalaisella maatilalla tehdään kansanterveystyötä: me varmistamme osaltamme muun muassa sen, ettei antibioottiresistenssiä synny?

Kuluttajalla on tällä hetkellä kaupassa käytössään lähinnä hintainformaatio. Alkuperätieto on näkyvästi saatavilla käytännössä vain, jos raaka-aine on varmasti suomalaista. Muuta tietoa ei kaupassa käydessään tuotteesta juuri saa.

Kuluttajalla tulisi olla valinnan hetkellä riittävästi tietoa, jotta hän pystyy tekemään arvojensa mukaisen valinnan. Jos hän arvostaa kotimaisuutta, eläinten hyvää kohtelua, ympäristöystävällisyyttä ja niin edelleen, tietoa niistä pitäisi olla tarjolla. Ei riitä, että me itse tiloilla tiedämme toimintatapamme, vaan tieto pitää saada ketjun läpi kuluttajalle saakka!