Juustola- ja pitopalveluyrittäjä Taina Rainio, Kouvolan Savero Kovalla työllä ja pienin askelin

”Käytämme vuodessa 250 000 litraa maitoa, joka tulee naapuritilalta ja Valion meijeristä. Kertaakaan ei ole tullut ajatusta lopettaa juustontekoa, vaan tämä on kantanut itse itseään”, Taina Raunio sanoo. Riitta Mustonen 

Mielipide

17.5.201716:00

Kolumni

Riitta Mustonen

”Me ollaan aika paljon tehty töitä, ja nuorempana jaksoikin paremmin. Saatettiin lähteä aamulypsylle neljältä, päivällä pakattiin juustoja, iltalypsylle mentiin jo kolmen aikaan, että viiden, kuuden maissa päästiin Helsinkiin päin ajamaan juustoja. Oli tarkka aikataulu, että ehdittiin viimeiseen kauppaan, joka meni kiinni kymmeneltä.

Juustolayrittäjiä meistä tuli osin sattumalta. Minä olen armeijan kasvatti, isä oli Utin lennostossa töissä. Jäin osuuskauppaan töihin suoraan peruskoulusta ja menin naimisiin Lassen kanssa, joka oli tästä naapurikylästä lypsykarjatilalta.

Kun EY – silloin puhuttiin EY:stä – oli tulossa, alettiin hakea lisäelinkeinoja erilaisilla hankkeilla ja kursseilla. Kävimme Lassen kanssa tutkimusmatkalla Salon suunnassa, Ylönkylän kartanon juustolassa, ja siitä innostuneina päätimme yrittää juuston tekoa.

Rakensimme navetan viereen pienenpienen juustolan. Vuonna 1996 yksi puuhaihminen värväsi meidät Sippolaan Vonteenin tapahtumaan. Tein sinne leipäjuustoa reilut määrät.

Seuraavana päivänä alkoivat puhelimet soimaan lähikaupoista.

Se oli ihanaa aikaa. Antoi siivet kaupankäynnille. Varovasti alettiin laajentaa juustolan tiloja.

Yhdessä vaiheessa ihmiset tulivat kyselemään, pääseekö katsomaan juustontekoa. Päätimme tehdä pienen kahvilan.

1990-luvun lopulla Kouvolaan tuli maatalousnäyttely ja meidät valittiin yhdeksi käyntikohteeksi. Saatiin juhlatila valmiiksi saman päivän aamuna, kun ensimmäinen ryhmä tuli. Siitäkin on jo laajennuttu.

Alkuun tehtiin kaikki juustot omasta maidosta. Vuonna 2000 pantiin lehmät pois. Harkittiin kyllä uuden navetan tekoa, oli piirustuksetkin jo laatikossa, mutta silloin joku lamppu syttyi, ettei voi molempia jatkaa. Päätettiin keskittyä juustoihin.

Kun juustonteko alkoi kiinnostaa, menin ensin Mikkeliin teoriakurssille. Kävin maatalousoppilaitoksessa laatukäsikirjakoulutuksen ja hygieniakursseja.

Vuonna 2003 suoritin 46-vuotiaana maidonjalostajan ammattitutkinnon Hämeenlinnan meijerioppilaitoksessa ja Kouvolassa yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon.

Omasta mielestä minulla on nyt koulutusta riittävästi.

Meidän tila on siirtokarjalaistila ja sijaitsee Utin Polventiellä. Siitä keksimme nimen Polven juustola. Tämä antaa elannon mieheni ja minun lisäksi tyttärellemme ja yhdelle työntekijälle.

Meillä on nyt hyvä tiimi. Pitopalvelu työllistää paljon, alkuvuosi on ollut kiireinen. Teen itse ruuat ja leivon kaikkiin tilaisuuksiin.

Me olemme tottuneet kovaan työntekoon. Kahdentoista tunnin päivä on ihan normi. Aamulla tullaan juustolaan viideltä ja lopetellaan iltapäivällä kolmelta. Jos illalla on juhlat, ne voivat kestää puoleenyöhön.

Jaksan yllättävän hyvin, sillä en ole stressaantuvaa sorttia. Suunnittelen asiat etukäteen. Koskaan ei ole mennyt kokonaan pieleen.

Tykkään tämän työn vaihtelevuudesta ja erityisesti siitä, että saan olla ihmisten kanssa. Hyvä palaute pönkittää jaksamaan.

Aikoinaan harrastimme matkailua. Kerran, pari vuodessa piti päästä ulkomaille ja Afrikkaan oli ihan intohimo. Nyt lomat ovat jääneet vähiin, viimeksi oli lomaa elokuussa neljä päivää.

Puutarhanhoito on intohimoni. Mulla on parinkymmenen neliön kasvihuone, ja tänäkin keväänä on 17 eri lajia tomaattia kasvamassa ja lisäksi kurkkua, paprikaa, meloneja, munakoisoa. Satoa käytetään paljon omassa ravintolassamme.

Kasvihuoneessa hermo lepää ja aika hurahtaa niin, että saatan tulla pois vasta puolenyön jälkeen.”