Tuottavuusloikan salaisuus

Tätä sanaa ei olla taidettu mainita kilpailukyky- ja tehostamiskeskusteluissa. Ei tuottavuusloikkaa tavoiteltaessa eikä työaikaneuvotteluissa.

Minusta tuntuu, että se on täysin unohdettu isokenkäisten palaveripöytien ääressä.

Taikasanan lausujaa katsottaisiin siellä luultavasti pitkään, ehkä pyöriteltäisiin vähän silmiä, mahdollisesti yskäistäisiin kiusaantuneena.

Tai sitten vain pidettäisiin kohteliaasti naama peruslukemilla, mutta vaiettaisiin ja siirryttäisiin seuraavaan kovaan asiaan.

Kuitenkin se saa ihmiset venymään aivan käsittämättömiin suorituksiin. Tekemään järjettömän pitkää työpäivää, urakoimaan vuorotta, taipumaan loputtomiin. Se saa haaveilemaan suuria, tekemään asioita, jotka ilman sitä olisivat täysin mahdottomia.

Se synnyttää käsittämättömiä tuottavuusloikkia.

Toisaalta, ei sitä voikaan pistää viranomaisten viisivuotissuunnitelmiin. Eikä sitä voi byrokratialla tai millään määräyksillä hallita. Se taitaa olla jotain liian suurta mihinkään mietintöihin viilattavaksi.

Tässä Kantrissa kerrotaan pari tarinaa siitä, mitä se saa aikaan.

Rakkaus.

Se on kova juttu.

Mia Palokallio