Miekat esiin! Taisteluun!

Finnhird koostuu osaavista miekkailijoista ja hevosharrastajista. Tuuli ”Sigrún Särkynyt” Halme, Eeva ”Geira Kivutar” Salminen, Tuuli ”Krummi Myöhätaisto” Salmi ja Kirsi ”Routa Sudensurma” Haasanen esiintyvät kesällä ympäri Suomea. 

Tuuli Salmi ja islanninhevonen Thrá ovat valmiina viikinkikesään. 

Ratsailta käsin taisteleminen vaatii paljon harjoittelua. Tuuli Salmi ja Kirsi Haasanen näyttävät mallia. 

Hevonen on tärkeä taistelutoveri. Finnhirdin islanninhevoset ovat Fantasiaa lukuun ottamatta Kirsi Haasasen omistamia. ”Fantsun” omistaa Pipsa Juvonen. 

Neljä viikinkiasuihin pukeutunutta naista ratsastaa islanninhevosilla ja miekkailee. Meininki on hurjaa ja näyttävää.

Ollaan Tervarinteen tallilla Jyväskylän Puuppolassa. Finnhird on viikinki- ja keskiaikaan erikoistunut ryhmä, joka järjestää erilaisia ohjelmanumeroita ja antaa myös yleisölle mahdollisuuden opetella ja kokeilla viikinkitaitoja. Tavoitteena on, että kaikilla on hauskaa.

Taistelut perustuvat kuitenkin huolelliseen harjoitteluun ja tarkkaan kontrolliin, jotta vahinkoja ei tapahtuisi.

Kaikki neljä soturia ovat hankkineet asetaitonsa Jyväskylän historiallisen miekkailun seurassa.

”Miekkailla voi monelta kantilta ajateltuna”, Finnhirdin perustajajäsen Tuuli Salmi linjaa. ”Se voi olla puhtaasti viihdettä ilman teknistä osaamista tai vaikkapa koreografista teatterimiekkailua.”

”Meidän lähtökohta on historiallisiin eurooppalaisiin asetaitoihin perustuva, joten kaikissa asetekniikoissa otetaan huomioon rakenteellisesti järkevät ja historiallisesti todennetut reunaehdot.”

Finnhirdin viikingit harjoittelevat viikoittain historiallisia ratsastus- ja hevosasetaitoja yhteistyössä Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran kanssa.

Harjoitukset otetaan tosissaan, mutta ei silti otsa kurtussa. Treeni ei mene koskaan hukkaan, koska aina opitaan jotain uutta.

”Hevosten ja aseitten kanssa ei ole ikinä valmis, ja aina tulee ahaa-elämyksiä. Oppimisprosessi on koko ajan päällä.”

”Meidän on helppoa toimia yhdessä, koska olemme vähän hulluja ja tykkäämme tehdä ihmiset onnellisiksi. Kaikki lähtee siitä, että on kivaa. Mitään ei tehdä hampaat irvessä”, toteaa Salmi.

Ryhmän käyttämät ”issikat” ovat yhtä lukuun ottamatta Kirsi Haasasen omistamia. Haasanen perusti Tervarinteen tallin Jyväskylän Puuppolaan tammikuussa. Talli toimii Finnhirdin tukikohtana ja on avoin myös yleisölle.

”Tämä on erilainen talli tavallisille ihmisille. Kantava idea ovat nämä hevosasetaidot ja viikinkijutut, mutta pidämme myös tavallisia istuntatunteja ja muita hevosiin liittyviä kursseja”, Haasanen sanoo.

Haasanen ihastui hevosiin jo kaksivuotiaana.

”Muistan leikkineeni lapsena Ritaria. Minulla oli keppihevonen ja pannumyssy kypäränä. Huidoin muovisella autoradan osalla ympäriinsä”, Haasanen hymyilee.

”Nyt saan tehdä sitä oikeasti oikealla miekalla ja jopa yleisön edessä. Eikä tule yhtään sellainen olo, että tekisin jotain idioottimaista.”

Viikinkiharrastus vaatii tietenkin ajalle tyypillisen varustuksen. Tuuli Salmen vyöllä roikkuu aidonnäköinen miekka, kirves, väkipuukko, nahkalaukku ja juomasarvi. Aseet ovat historiallisten esikuvien mukaan tehtyjä, mutta tylppiä.

Suurin osa asusteista valmistetaan itse. Monet nahkatavaroista, kuten kengät ja laukut ovat ostotavaraa.

”Varusteillamme ei ole tiukkaa aikakautta, emmekä tiukasti painota asujen aitoutta. Varsinkin mekkojen suhteen olemme venyttäneet aikakausien rajoja”, Salmi toteaa.

Suomessa on lukuisia yleisölle esiintyviä historianelävöitysryhmiä. Finnhirdin ja Mooz-Thomasin yhteistyöprojekti yhdistää viikinkiteeman ja hevoset teatteriin.

Skaldi Juro Kaunokieli ja maagisen Hekumasarven mysteeri -nimistä näytöstä esitetään tänä kesänä tilauksesta muutamilla paikkakunnilla.

”Viikinkisaaga on fantasiaa, mutta ujutamme oheen viikinkitietoutta. Tämä on hyvin eläväinen prosessi”, ohjaaja-käsikirjoittaja Päivi Hirvi sanoo. ”Mukana on islanninhevosia, eikä kukaan ratsastajista ole näytellyt aiemmin. Skaldin roolin tekee vanha konkari Minna Tuomanen.”

Kokenut teatterintekijä toteaa, että kyseessä on täysin uudenlainen projekti Suomessa.

”Aloin perehtyä viikinkimytologiaan viime syksynä. Tietoa on saatavissa hirveästi, mutta kukaan ei pysty todistamaan, mikä on totta ja mikä ei.”

Viikinkitarinan, ratsastajien ja hevosten yhteen saattaminen on haastavaa ja mielenkiintoista.

”Esiintymistilanteessa on otettava haltuun monta asiaa: täytyy keskittyä yhtäaikaisesti vuorosanoihin, ratsastamiseen ja aseenkäsittelyyn.”

Viikinki- ja fantasiaharrastuksen suosio on nousussa. Menestystä ruokkivat suositut sarjat Viikingit ja Game of Thrones, jotka lainaavat viikinkikuvastoa menestyksekkäästi.

Päivi Hirvi toteaa, että suomalaisten suhtautuminen fantasiaan on poikkeavaa.

”Hankaluutena on, että Suomessa fantasia mielletään lasten jutuksi. Kun tarjosimme näytöstä eräille keskiaikamarkkinoille, he pitivät sitä heppasatuna. Tarina on tarkoitettu aikuisille, ja kaikki muu näytöksessä sopii lapsille. Onneksi nuori sukupolvi katsoo fantasiaa eri kulmasta.”

Taisteluratsastus on vaativaa. Moni kokenut ratsastaja on yllättynyt sen vaikeudesta ja rankkuudesta.

”Hevosta on ohjattava istunnalla ja yhdellä kädellä, ja samalla kyettävä käsittelemään asetta. Kaikki palaset on saatava kulkemaan samaan suuntaan”, Salmi kuvailee.

Viikingit tunnettiin väkivaltaisina merenkulkijoita 700–1000-luvuilla. He tekivät ryöstöretkiä myös Suomeen. Viikinkiaikana taistelut käytiin silmästä silmään. Eloon jäivät vain vahvimmat ja taitavimmat soturit.

Viikingeille oli kunniallista kuolla taistelukentällä, koska siten pääsi soturien manalaan, Valhallaan. Iäkkäät miehet saattoivat lähteä viimeisillä voimillaan taistelemaan.

”Taistelut olivat raakoja, mutta toisaalta silloin otettiin vastuu vastustajan kuolemasta. Nykypäivänä ohjusiskuja tehdään jopa tuhansien kilometrien päähän, eikä tekijä joudu kohtaamaan tekonsa seurauksia”, Tuuli Salmi sanoo.

Finnhirdin soturit osaavat jo varautua siihen, että näytöksissä voi sattua mitä vaan. Siksi hevosia totutetaan yllättäviin tekijöihin jo harjoitteluvaiheessa.

”Treenit eivät voi olla kliinisiä. Olemme tuoneet kentälle muun muassa läpättäviä muoveja ja henkilöauton, josta on soitettu musiikkia. Samoin kuin liikenteessä, näytöksissä tulee eteen ennalta arvaamattomia tilanteita, joihin hevosen on osattava suhtautua rauhallisesti.”

Muutaman kerran kaiuttimista on soitettu kovalla volyymilla musiikkia ja yleisön aplodeja. Vaikka lähimpiin taloihin on satojen metrien matka, Facebookissa ihmeteltiin ”mistä kuuluu meteliä joka tiistai?”.

”Keskustelussa tultiin siihen lopputulokseen, että mökä tulee läheiseltä Tommi Mäkisen ralliautotehtaalta. Minun oli pakko oikaista, että meiltä se tulee”, Kirsi Haasanen nauraa.

Taistelunäytökset eivät ole kaikkien mieleen. Vaikka esityksissä ei ole tappokohtauksia, monet pitävät niitä väkivaltaan viittaavina.

”Eläinsuojelijoiden ääripää pitää eläinrääkkäyksenä, että eläimiä ylipäätään käytetään esityksissä. Tässä hommassa täytyy arvostaa eläintä ja niiden kanssa on tultava toimeen.”

”Eniten kritiikkiä tulee kuitenkin pedanteilta elävöittäjiltä. He huomauttavat usein, että vehkeemme eivät ole ihan vimosen päälle ajanmukaisia. Täytyy kuitenkin muistaa, että me teemme fantasiaa”, Haasanen ja Salmi painottavat yhdestä suusta.

Viikinkitaistelunäytöksen lisäksi ryhmä tarjoaa halukkaille muun muassa taistelutalutusratsastusta, jossa kuka tahansa voi kokeilla historiallisia asetaitoja hevosen selästä käsin – kukapa ei haluaisi olla hetken ajan viikinki?

”Taistelutalutusratsastus on samalla pedagogista toimintaa. Monia jännittää hevosen selkään nouseminen. Mutta kun heille antaa miekan ja tehtävän, mieli siirtyy pelosta pois. Kokemuksesta tulee miellyttävä, ja samalla tekemisessä on jokin järki. Miekan käyttäminen hevosen selässä aktivoi ihmisessä jotain syvällistä”, Salmi pohtii.

Viikinkiajan harrastamisesta ei saa tehtyä bisnestä Suomessa, mutta toiminnalla on syvempi merkitys.

”Ei tätä voi oikein kutsua harrastukseksi, koska tämä vie niin paljon aikaa elämästä. Sanotaanko, että olemme elämäntapaviikinkejä”, Kirsi Haasanen myhäilee.