Miten käy hevosmiestaidon teknologian kehittyessä?

Teknologian kehityksen ansiosta hevosten terveyden ja fysiologian seuranta ei ole enää vain eläinlääkärien käytössä vaan myös hevosalan ammattilaisille ja harrastajille löytyy erilaisia sovelluksia. Kuvassa on menossa hevosklinikalla ultraäänitutkimus. Kuva: Hanna Koikkalainen

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan olla päivittäin tekemisissä hevosten kanssa. Siitä huolimatta, että työnäni on korjata kipeitä tai sairaita hevosia, ovat potilaani useimmiten erittäin mukavia, hyvin hoidettuja ja hyvin käsiteltyjä. Pidän myös työni sosiaalisesta puolesta: saan tavata paljon erilaisten hevosten omistajia, valmentajia ja hoitajia päivittäin. Keskustelemme heidän kanssaan hevosista, niiden hyvinvoinnista ja valmentamisesta, mutta toisinaan myös ihan elämästä yleisesti.

Näen päivittäin, miten jokainen hevosurheilija ja harrastaja yrittää pitää niin hyvää huolta hevosestaan kuin mahdollista. Hevosurheilun puolella tämän merkitys korostuu, sillä hyvinvoiva yksilö myös suorittaa usein paremmin kuin huonommin voiva.

Urheiluhevosten optimaalisen suorituskyvyn edistämiseksi ja täydellisen elämänlaadun löytämiseksi tehdään jatkuvasti töitä: menetelmiä ja välineitä hevosten hyvinvoinnin monitorointiin tulee jatkuvasti lisää teknologian kehittyessä. Esimerkkinä voisi käyttää uudenlaista askellusmittaria, joka on muutamalla ruotsalaisella ammattivalmentajalla jo käytössä. Muiden toimintojen lisäksi laite reagoi pienimpiin muutoksiin askelluksessa ja osaa siten kertoa, mikäli hevosella on liikuntaelimissä ongelmia jo varhaisessa vaiheessa ennen selkeästi näkyvää ontumaa tai epäpuhtautta ravissa.

Kehitys on useimmiten hyvästä, varsinkin kun se perustuu tieteeseen ja tutkimusnäyttöön.

Herää kuitenkin kysymys, miten käy ihmisten kykyjen ymmärtää ja nähdä hevonen hevosena, siis sen vanhan kunnon hevosmiestaidon. Mitä käy sille hoitajan, valmentajan tai ohjastajan hevosmiessilmälle tai käsissä olevalle ohjastuntumalle? Sille taidolle, jolla hevosia on aiemmin valmennettu ja käsitelty vuosikymmenet ja joka jokaiselle hevosammattilaiselle kehittyy elämässä ajan, oppimisen ja kokemuksen myötä.

Uskon, että ne, joilla on jo alun perin hyvät hevosmiestaidot, tulevat ainoastaan hyötymään paranevasta teknologiasta ja voivat sen avulla oppia hevosen urheilufysiologiasta paljon lisää. Silloin data saadaan hyvän käytännön tekemisen tueksi ja hevosten hyvinvointi ja sen seurauksena myös kilpailutulokset paranevat. Sellainen henkilö osaa useimmiten myös suhtautua laitteiden antamiin tuloksiin terveellä kritiikillä ja verrata niiden tuloksia omaan kokemuspohjaansa.

Kannan kuitenkin huolta niistä hevosihmisistä, joilla ei vielä ole käytännön taitoa tarpeeksi. Osaako aloittelevampi valmentaja nähdä täysin laitteiston varassa hevosen ontuvan ihan vaan katsomalla sitä tai arvioida, miten hevonen vastaanottaa treeniä ilman, että hän tuijottaa puhelimen sovelluksesta hevosen sykekäyrää?

On ainoastaan hevosen etu, että sen fysiologiasta ymmärretään päivittäin enemmän ja enemmän ja mahdollisuudet hevosen hyvinvoinnin tarkkailuun paranevat. Pitää kuitenkin muistaa, miten tärkeää meidän on jatkuvasti kehittyä myös hevosihmisinä - niillä aisteilla, mitä meillä jokaisella on käytettävissä. Kannattaa nähdä hevonen ihan vaan hevosena.

Malin Kullberg

Kirjoittaja on hevoseläinlääkäri ja raviharrastaja.

Lue Malin Kullbergin työstä eläinlääkärinä Ruotsissa Marjaana Alaviuhkolan yrityksessä – "hieno oppimisen mahdollisuus, kun näen niin monenlaista osaa hevoseläinlääkärin työstä"