Rauha kuumana käyvään metsäkeskusteluun

Keskustelu metsän käsittelymenetelmistä käy kuumana. Vastakkainasettelussa jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä ei näy loppua. Kummallekin menetelmälle löytyy puolustajansa niin metsänomistajista, metsä­ammattilaisista kuin tutkijoistakin.

Metsän käsittelymenetelmistä uutisointi on mediasta riippuen joko neutraalia, asian­tuntevaa ja tasapuolista (esimerkiksi Metsälehti ja Maaseudun Tulevaisuus), tai hieman yksipuolista ja välillä jopa syyllistävää (esimerkiksi Yle).

Uutisten kommenttiosiot ja netin keskustelupalstat vasta ”luotettavia” ovatkin, kun vastaan tulee toinen toistaan viisaampia asiantuntijoita, jotka trollaavat totuuksiaan nimimerkkiensä suojista yrittäen muokata ihmisten mielipiteitä metsäalaa vastaan.

Välillä tämä vänkääminen ja jatkuva vastakkainasettelu kasvatusmenetelmien välillä alkaa ahdistaa. Asioiden ei tarvitse olla joko tai. Ne voivat olla sekä että.

Melkein jokaiselta metsänomistajaltaan löytyy metsistään alueita, joista osaa voidaan käsitellä jaksollisen kasvatuksen menetelmin. Osassa metsätilaa voidaan käyttää jatkuvaa kasvatusta. Osan voi jättää kasvamaan luonnontilaisena. Kaikki voittavat.

Meillä on vuonna 2014 uudistettu metsälaki, joka tarjoaa monta tapaa käsitellä metsiä: jaksollinen kasvatus (ensi­harvennus, ala-, ylä- ja laatuharvennus, ylispuu-, verhopuu-, väljennys-, siemenpuu-, suojuspuu-, kaistale- ja avohakkuu) ja jatkuva kasvatus (poiminta- ja pienaukkohakkuu).

Pidetään metsän käsittelyssä vaihtoehtoja yllä eikä lähdetä rajaamaan niitä pois.

Asioiden ei tarvitse olla joko tai. Ne voivat olla sekä että.