Talonne puretaan

Kolumni

Mari mörö

Tulee rampatuksi rautakaupassa harva se viikko. On haettava sellaisia kapineita kuin kulmarauta, jatkotulppa, tai muhvi. Nyt tiedän, että paikallinen rautakauppa on hyvä paikka myös pyörtymiseen.

Rakkaaksi käyneessä rautakaupassa sain kummallisen puhelun. Vaivaantuivat soittamaan Itä-Suomen maistraatista ja virallinen ääni varmisti, että olen varmasti oikea henkilö. ”Ilmoitan, että talo jossa asutte, tullaan purkamaan.” Anteeksi mitä? Pyörryin pienrautaosastolla piippumainoksen viereen.

Virkosin, kun mieheni leyhytti kahden nollan hiekkapaperia kasvojeni edessä. Hän oli jatkanut puhelua puolestani.

Kaikki nämä vuodet on kuulemma oltu kirjoilla väärässä talossa ja asuttu toisaalla. Eri vuosikymmeninä rakennettujen talojen numerointia ei ole kukaan tarkastanut 20 vuoteen. Ei ihme, että ambulanssi harhaili kerran tunnin matkalla. Onneksi ei tarvittu palokunnan apua.

Talomme on siis fiktiota, mutta kiinteistöverotuksessa saati kotivakuutuksessa ei heltiä huojennusta. Olen soittanut lukuisille eri tahoille saadakseni taloni merkatuksi johonkin karttaan ja aina sama viisu: Asiaa ei kuulu meille, soittakaa taholle N.N.

On kohtalaisen absurdia soittaa taksi ja yrittää ehtiä junaan talosta, jota ei ole olemassa kartalla. Säännöllisesti saan kuulla, että en voi asua paikassa, jota ei ole merkitty siihen eikä siihen gepsiin. Ja me sentään asumme 12,5 kilometriä Mikkelin torilta.

Meillä käy kesäisin lukuisia puutarhavieraita, mutta he ajavat säännöllisesti purkutalon pihaan. Viime kesänä muutama sata marttaa törmäsi sittemmin pois muuttaneeseen miekkoseen, joka oli lauantaisessa aamuhönössä.

Miekkonen raapi takamustaan. ”Yks akka riittäis mulle, nyt tuli koko bussillinen. Jumala on olemassa, jos te pimut toitte bisseä.”

Puutarhavieraat pakenivat bussiin, osa kiljuen ja osa kikattaen. Heille oli luvattu näyttää musta lilja, puupioni ja perinnebiotooppi, tämä tonttu ei ollut ihan sitä mitä olettivat. Bussi pääsi kyllä perille.

Ei tietoyhteiskunta ja sen käsittämätön ja laaja byrokratia suinkaan varmista, että asiat toimisivat. Tarvitaan joku, joka ajattelee ja vastaa kokonaisuuksista ja siitä, että ne toimivat. Koneisiin asennettuihin ohjelmiin ja niiden virheisiin on turha vedota.

Jos kansalainen toivoo voivansa saada esimerkiksi taloonsa oikean numeron, siihen menee yli vuosikymmen. Luuleeko joku, että vähentämällä kuntia asiat paranevat tai yksinkertaistuvat?

Ei. Hallinto on yhtä kaukana kansalaisten arjesta kuin nolla ykkösestä. Ja se maistraattien määräkin tippuu yhteentoista, nyt niitä on ollut 24. Lyhyellä selauksella löysin omista tiedoistani (Väestörekisteri) useita virheitä. En usko, että Bill Gates on ne näpytellyt.

Maistraatin puhelu oli sen verran hupaisa, että soitin purettavan talon omistajalle. Häntä nauratti selkkaus kovasti. Kahdessa talossa on tosiaan sama osoite. Minua huolestutti se, että saatan olla hänelle velkaa viidentoista vuoden vuokrat: maistraatissa olevien tietojen mukaan kun olen vuokramökissä vuosikausia pyörinyt. En kuulemma ole mitään velkaa. Kiitos siitä.

Otetaan tästä kaikki hupi irti. Saamme elää todellisessa piilopirtissä. Ja jos olisivat purkaneet tämän meidän talon, niin rakasta puutarhaa ne eivät olisi saaneet maantasalle: kasveilla on juuret. Melko monella meistäkin on.