Suorakylvö glyfosaatti-syntipukkina

Ihmettelen Maaseudun Tiede -sivuilla (MT 15.12.) esiteltyä tutkimusta, jossa pääteltiin glyfosaattia kulkeutuvan vesistöihin suorakylvössä enemmän kuin kynnetyillä lohkoilla. Meillä käytännön viljelijöillä ei ole käytössä mallinnuksia eikä muita tässä tutkimuksessa käytettyjä tekniikoita, mutta kokemuksesta tiedämme, että suorakylvössä syysruiskutuksia ei tarvita sen enempää kuin muokkaamalla viljelyssä, siis ainoastaan ajoittain juolavehnän pesäketorjuntaan.

Suorakylvössä aikaikkuna on kuitenkin paljon laajempi, joten voidaan valita sopiva ajankohta ja säätila paremmin kuin silloin, jos joudutaan sovittamaan ruiskutushetki puinnin jälkeen kasvuun lähteneeseen juolavehnäkasvustoon niin, että glyfosaatti ehtii vaikuttaa pari viikkoa ennen kyntöä. Sekään ei aina oikein riitä, mikäli sää on niin koleaa, että glyfosaatti vaikuttaa hitaasti. Jälkimmäisessä tapauksessa ruiskutuksen tehon varmistamiseksi joudutaan käyttämään suositusten ylärajalla olevia glyfosaattimääriä.

Glyfosaatin kevätruiskutus tehdään suorakylvössä rutiininomaisesti, onhan se muokkaamattomassa viljelyssä pääasiallinen rikkaruohojen torjuntakeino. Se tehdään rikkakasvien lähdettyä kiihkeään keväiseen kasvuun yleensä lämpimissä ja poutaisissa oloissa. Tällöin glyfosaattia voidaan käyttää huomattavasti suomalaisten suositusmäärien alle tehon kärsimättä.

Tiede-sivuilla esitetyssä tutkimuksessa suorakylvössä käytetyt glyfosaattimäärät olivat huomattavasti suuremmat kuin käytännön viljelyssä, joten ei ole ihme, että glyfosaattia tai sen hajoamistuotteita oli valumavesissä enemmän kuin puolta vähemmällä määrällä käsitellyissä kynnetyissä vertailulohkoissa, varsinkin, kun jokin ruiskutus oli tehty sateen alle.

On arvokasta, että glyfosaatin ja sen hajoamistuotteiden vaikutuksia tutkitaan vesistöissä ja maaperässä. Vertailututkimuksissa olisi hyvä kuitenkin käyttää yleisesti käytännössä olevia suureita, esimerkiksi tässä tapauksessa glyfosaattimääriä. Muuten tulee mieleen epäilys tutkimuksen tarkoitushakuisuudesta.