Kermalavasta kirjastoksi

Kävin hakemassa naapurista maitoa pienellä maitopeilarilla ja minulle kerrottiin siellä, että sain ”oman” lehmäni maitoa, sen, joka sanoi muu-muu ja katsoi minua lempeillä silmillään, kun astuin navetan ovesta sisään. En uskonut lainkaan, mitä naurusuinen karjakko sanoi, sillä hänhän kaatoi maitoa isosta saavista, mutta olin silti uskovinani, jotta hän ei pahoittaisi mieltään.

Ukki joi joka ilta ison mukillisen lypsylämmintä maitoa, sillä hän seurasi Jacksonin Ei enää sairautta -kirjan ohjeita. Minä en juonut lämmintä maitoa. Talvella ukki kulki ulkona verkkopaitasillaan ja se herätti kunnioitusta.

Maitolaiturilla oli iso määrä tonkkia, joita kärrättiin sinne käsi- ja hevoskärryillä. Tonkat olivat niin suuria, että pystyin piiloutumaan niiden taakse, kun terveyssisar kulki kylällä rokottamassa lapsia.

Mutta oikeastaan, eihän meidän kylässä ollut maitolaituria, vaan meillä oli kermalava. Sen seinälle oli kiinnitetty nastoilla linja-autojen kulkuajat. Autot pysähtyivät lavan kohdalle ja ne, jotka lähtivät kyytiin, jättivät polkupyörän nojalleen seinää vasten.

Illan pimentyessä kermalavalle tuli tyttöjä ja poikia, jotka ottivat mallia seinälle kiinnitetyn elokuvamainoksen filmitähdistä. Tauno Palo melkein suuteli Ansa Ikosta. Päivänkakkaran terälehdistä laskettiin rakastaa, ei rakasta, rakastaa.

Äiti kertoi, että maidot vietiin aikanaan hevosella Nurmeksen meijeriin. Tai ei se maitoa ollut, vaan kermaa. Nurmekseen oli vanhaa Nurmeksen-tietä pitkin Vuokon kylästä aika pitkä matka, yli kolmekymmentä kilometriä, mutta talvella jäätä pitkin pääsi suorempaan.

Jokainen talo huolehti kermojen meijeriin viennistä. Talvella piti varoa, etteivät kermat jäädy, ja kesällä piti vahtia, etteivät ne mene pilalle. Navetan läheisyydessä sahajauhojen alla oli ikijää, siellä olivat maidon jäähdytystä varten kevättalvella sahatut jäälohkareet. Sitten alkoi kulkea meijeriauto, joka keräsi kylään rakennetuilta maitolavoilta tonkat kyytiinsä. Kuorma-auto kulki ensin kerran viikossa ja sitten useammin.

Kermalavoista tuli maitolaitureita, ja ne palvelivat kymmeniä vuosia tarkoitustaan. Kun vanha lava rapistui, rakennettiin kyläntien suulle uusi taitekattoinen maitolava, jonka seinät maalattiin punaisiksi.

Nykyaikainen meijeriauto käy tiloilla imaisemassa tilatankit tyhjiksi, joten maitotonkkia ei enää maitolaiturilla näy. Sen sijaan siellä toimii lehti- ja kirjalainaamo. Sateelta suojassa pölkyn päällä istuen voi aloittaa vaikka oikeustieteen opinnot, sillä hyllyllä on rivistö Suomen laki -teoksia.

Salme Kotivuori, Turku