Mökki tummavetisen järven rannalla

Mielipide

24.5.201702:00

Kolumni

Stina Haaso

Sain reilu vuosikymmen sitten isoisältäni lahjaksi mökin. Omarantaisen loma-asunnon, jonka rakentamista olin itse seurannut läheltä 1980-luvun alussa.

Eihän minusta suurta apua ollut. Etsin maahan pudonneita nauloja, ojentelin lautoja, sain jopa hakata nauloja.

Istuin papan punaisessa Hiasessa monen monta kuumaa kesäpäivää, kun matkasimme hakemaan milloin mitäkin rakennustarviketta ja toimittamaan asioita. Kun ratiosta soi vauhdikkaita humppia, pappa käänsi nupit kaakkoon ja lauloimme yhdessä "Ei oo hevosille heiniääää..."

Mökki oli rakennettu papan äidin perintömaalle. Karjalaisevakolle oli tärkeää omistaa pala omaa maata. Se tunne on kylvetty minuunkin.

Rakennusmiehenä työskennellyt isoisäni halusi jättää jäljen: mökin omalla rannalla. Sinne mahtuisi kokoontumaan koko suku ja ystävätkin. Lapsia juoksi jalat paljaina pitkin käärmeitä kuhisevia mättäitä. Pappa opetti miten käärmeille annetaan tontilta lähtökäsky. Se tapahtuu teräväkärkisellä lapiolla tehdyllä ripeällä heilautuksella.

Kuulen vieläkin korvissani mummoni huudon, kun olin lähtenyt yksin uimaan vastarannalle: "Maunuuuu, nyt se tyttö menee taas siellä. Lähde heti veneellä perään!" Pappa souteli verkkaisesti perässä ja kysyi vastakkaisen kallioniemen rantaan päästyäni, että jaksanko takaisin. Jaksoinhan minä.

Mökkiin tummavetisen järven rannalla liittyy monta onnellista lapsuusmuistoa.

Eräänä päivänä sitten oli sukupolvenvaihdoksen aika. Lapsuusmuistojen lisäksi sain vastuun ja velvollisuuksia. Kaikenlaista pientä. Mökin katto piti uusia. Tontti oli alkanut metsittyä.

Lahjan mukana sain myös kaksireikäisen paskahuussin. Minulle selitettiin kuinka kätevää on, että huussissa on kaksi istumapaikkaa. Kun toinen täyttyy, siirrytään käyttämään toista. Ei tarvitse heti olla tyhjentämässä saaveja.

Ensimmäisen kesän jälkeen mielessäni oli kirkas ajatus kompostoivan kuivakäymälän hankkimisesta.

Huomasin, että oma odotustasoni loma-asumiselta on myös erilainen kuin isovanhemmillani. Uudesta kuivakäymälästä ei tulisi mikään huussi. Halusin sinne ikkunoita ja valoa.

Mökin omistaminen ei ole pelkkää huvittelua. Perfektionistilla olisi mökkeilystä jatkuva päänsärky. Pitää sietää keskeneräisyyttä ja luonnon tarjoamia yllätyksiä.

Syysmyrskyjen aikaan saattaa rakennusten katolla odottaa kaatunut puu. Sähkökatkot ovat linjan päässä nököttävällä kiinteistöllä normaaleja. Kiinteistöverojen lisäksi postilaatikkoon saapuu tiemaksuja.

Syksyllä joutuu tyhjentämään ränneistä limaisena vellovaa lehtimassaa. Mökillä riittää siivottavaa samalla tavoin kuin kotona.

Vaikka porakaivon ansiosta kylpytynnyriin saa nykyään kirkasta vettä, saunaan kannetaan edelleen vedet ämpäreillä. Jos haluaa mukavuuksia, kannattaa pysytellä kaupungissa.

Mutta, jos kaipaa hiljaisuutta... Istuminen yksin hiljaisen järven rannalla selkiyttää kummasti ajatuksia. Jolleivät joutsenet häiritse huudoillaan.

Nyt on minun tullut aika luopua. Jos pappani olisi elossa, olisi hänelle vaikea kertoa tekemästäni päätöksestä.

Uskon kuitenkin, että kaksi kertaa Karjalasta lähtenyt evakkopoika ymmärtäisi. Mökki on minulle nyt toisenlainen tulevaisuudenturva.