Timo Soini: Kaljaa ja kakkaraa

Keskusta nujertui paineen alla ja väitti puolueensa linjausta taustamuistioksi.

Kansa reagoi voimakkaasti kepun ohjelmalliseen keppanakeksintöön. Keskustelu kuohahti heti kiivaaksi, ja kepulle tuli kiire siistiä linkitykset vaalikauden aikana tehtyihin taustalinjauksiin. Ne poistettiin keskustan verkkosivuilta vaaliohjelman alaviitteestä.

Politiikan teossa ja kansalaisten kaitsemisessa on syytä käsittää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Luottamusta kansaan ei voi rakentaa tässä asiassa kieltojen vaan pikemminkin valistuksen varaan. Ajatusta ohrapirtelön saatavuuden rajoittamisesta omasta lähikaupasta on nyt selitelty, analysoitu ja peruttu ahkerasti.

Ensin on talonpojan tappolinja ja sitten masinoidaan maaseudun kuristajaiset – ajetaan sekatavarakauppiaat sukupuuttoon. Kepu ei luota vanhaan sanontaan, että alkoholin haittoja voi parhaiten välttää pysyttelemällä selvänä. Kieltolailla on yritetty. Ei toiminut. Tämä on selvä, paitsi kepulle.

Kakkara on ihmeellinen vempain. Sillä voi kieputtaa takuuvarmasti ympäripyöreitä hallitusohjelmaluonnoksia. Pyöritellään lisää kontrollia kansalle ja kehitetään uusia vanhoja kieltoja.

Juodaan ystävät maljat – mutta ensin kielletään kaljat! Elintarvikekaupoissa on muutakin terveydelle haitallista kuin keppana. Energiajuomat sieltä pitäisi poistaa, karkit panna karanteeniin ja sipsit ottaa pois.

Viinan kiroja kukaan ei kiellä. Se on kova aine väärin käytettynä. Moni on onnensa viinaan hukuttanut ja onnettomuuksissaan siitä lohtua hakenut. Kyllä, hankala on aine, mutta vielä hankalampaa on tulossa.

Ultraliberaalissa maailmassa katsotaan kieroon avioliiton puolustajaa miehen ja naisen välisenä instituutiona. Sateenkaaria pitää olla enemmän maan päällä kuin taivaalla. Mutta nyt tyssää! Suvaitsevaisuuden raja tulee tässä vastaan – kioskeissa ja maaseudun viimeisissä palvelupaikoissa, kyläkauppojen tuotevalikoimissa.

Sitäkö pidetään terveenä yhteiskuntasuunnitteluna, että kieltojen voimalla ”opetetaan” kansa terveellisille tavoille ja tapetaan maaseudun tuhannet pienet kaupat? Kakkara sen kertoi:

Suomi nousuun ja keskikalja takaisin Alkon kaappiin!

Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa koskee näköjään kaikkea paitsi suomalaisten oluita ja viinejä.

Kakkaran, kepulaisen onnenpyörän, piti tuottaa hyviä ratkaisuja ja uusia ideoita sääntelyn purkamiseksi. Vaan ei saatu apua tai kannustusta siihen, mitä kaikkea maaseudun kaupoissa voisi ja kuuluisi hyllyillä olla.

Pienet tuottajat on ajettu maaseudunkin marketeissa eteisiin tai ulos peräkärryihin. Sienet, marjat, vihannekset, lihat ja leivät. Kepu ei suosi elävää maaseutua pikkukauppojen kautta. Kuten läänin lähiruokaa, kananmunia kulman takaa tai paikallisten tuottajien viinejä ja pienpanimoiden pullotteita.

Tuntuu pahalta, että ensin riisutaan maaseutua taajamien edut edellä kulkien. Kun sitkeimmät suomalaiset kuntiamme asuttavat, viedään kaupasta elämään vakiintuneet eväät.

Olenko nyt tosikko? Ei harmainta aavistusta. Kuulin kyllä oikein, tarkistin asian. Kepun puoluesihteeri puolusti ehdotusta, joka on yhteiskunnalliselta kannalta kovin kiistanalainen.

Alkoholi on aine, jonka kanssa ei pidä pelehtiä. Ei hyvässä eikä pahassa. On opittava itse tajuamaan, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Päättäjien on opittava luottamaan kansan kykyyn karttaa epäterveitä elintapoja. Ei se kieltäen onnistu. Pian se nähdään, kestääkö kepun kantti jatkossa. Vai vesitetäänkö ohjelmat paineen alla?

Pääasia on, että maaltapakottamiseen ei antauduta!