Tutkiskelin kotipitäjääni tyhjässä kahvilassa tyhjän torin laidalla

Vuoden kylät -valinnoilla on nostatettu maaseudun henkeä. Kolumni ei käsittele Vuolenkoskea. Kuva: Jaana Kankaanpää

Mielipide|Yhteiskunta

20.10.202510:00

Kolumni

Jukka Hämäläinen

Yön jäljiltä on vielä hieman pakkasta. Maa on kevyessä kuurassa. Järveltä tuulee. Istun maaseutupitäjän torikahvilassa ainoana asiakkaana. Katselen järvelle. Yhtäkkiä tapahtuu. Torin poikki kulkee vanha nainen rollaattorilla.

Epätoivo iskee. Tässäkö on ennen niin vilkkaan kotikuntani tulevaisuudenkuva? Väkiluku on laskenut lähes puoleen siitä, mitä se oli kouluaikanani.

Liike yksi toisensa jälkeen on lopettanut torin ympärillä. Pankkien jäljiltä jäi valtava kiinteistömassa, prameita pikkupalatseja rapistumaan. R-kioskikin katosi. Alko puolitti valikoimansa niin, että se mahtuisi siihen kioskiin. Tuttu rautakauppa kertoi juuri lopettavansa.

Mutta eihän tämä ole koko kuva. S-marketissa keskustan ulkopuolella käy varmaan jo kuhina. Terveyskeskuksessa jonotetaan (ai niin – olikohan täällä muuten enää terveyskeskusta?). No kouluissa sentään tulevaisuuden toivot istuvat opiskelemassa.

Onneksi kaikki eivät ole vaipuneet apatiaan. Muutamat kylähullut (pelkästään positiivisessa merkityksessä) ovat lähteneet barrikadeille. Yksi aikoo perustaa viikinkikylän. ”Kuolee tämä koko pitäjä, jos ei mitään tehdä”, hän sanoi lehtijutussa.

Kansallisteatterin näyttelijä, pitäjän poikia, lähti kyläyhdistyksen puheenjohtajaksi ja perusti kesäteatterin. Äskettäin hän haki ja sai apurahan, jäi virkavapaalle ja aikoo nyt järjestää lastenteatterifestivaalin ja näyttelijäntyön kurssin nuorille.

Kylähulluudesta on omaakin kokemusta. Lapsuudenperheeni on pitänyt kesäkahvilaa sivukylän vanhassa kaupassa. Ei se koskaan mitään ole tuottanut, mutta hauskaa on ollut. Ihmiset vuosien takaa ovat tavanneet toisiaan ja tarinoita on kerrottu yhteen laskien varmasti satoja tunteja.

Monet vuokraavat mökkejään matkailijoille. Sillä hankitaan ehkä kipeästikin kaivattuja lisätuloja, mutta mökkien vuokraus on myös valtava piristysruiske paikkakunnalle, kun viikko toisensa perään keskustan liikkeisiin tulee uusia asiakkaita lomafiiliksellä.

Kunnan virka- ja luottamushenkilöjohdolla on ollut yllättäen lennokkaita, mutta toteuttamiskelpoisiakin ideoita. Yllättäen siksi, että ideoiden, varsinkin toimivien, keksiminen on vaikeaa. Siksi osaan arvostaa päättäjiä.

Kunta kunnosti valtatien varressa sijaitsevan vanhan kauniin koulun ravintolaksi ja liiketiloiksi. Ilmettä luomaan kutsuttiin televisiosta tuttu sisustussuunnittelija, ja lopputulos on onnistunut.

Kunta myi vesilaitoksensa ja siitä saadut miljoonat polttelevat taskussa. Niillä toteutetaan samaisen valtatien varteen logistiikkakeskus. Muistaakseni kaikki alun perin mukaan ilmoittautuneista ovat jo peruneet tulonsa, mutta valtavia kenttiä jo asvaltoidaan. Varmasti siitä hyvä tulee.

Minä kiiruhdan torikahvilasta linja-autolle. Pitää lähteä kaupunkiin, jossa olen asunut jo suurimman osan elämästäni. Omatunto kolkuttaa.