Nopea uudistaminen tukisi ilmastopolitiikkaa

Pääosin ympäristötutkijoista koostuva asiantuntijaryhmä on 24.3. päivätyssä julkisessa kirjeessä ilmaissut huolensa metsänkäyttösuunnitelmien vaikutuksesta ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Erityisen tärkeänä tutkijat pitävät metsien hiilinielua ja hiilivarastoa lisäävien ratkaisujen löytämistä.

Ilmastopolitiikka on astunut voimakkaasti keskelle metsämaailmaa osin ristiriitaisine näkemyksineen. Harrastajametsänomistajana olen usein miettinyt, miksi metsän uudistaminen on jäänyt niin vähälle huomiolle ilmastokeskustelussa päähuomion kohdistuessa olemassa olevan puuston säilyttämiseen.

Metsän kasvu ja hiilen kertyminen puustoon kun alkaa taimistosta, jonka kasvua voidaan vauhdittaa monin eri tavoin. Olemmeko varmasti tehneet kaikkemme metsän uudistamiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla?

Metsälain mukaan taimikon perustamistoimenpiteet on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa puunkorjuun päättymisestä. Uudistamisvelvoite on täytetty, kun hakkuualueelle on saatu aikaan puolimetrinen taimikko viimeistään 10–25 vuoden kuluessa puunkorjuun päättymisestä.

Ainakin omassa metsässä olemme nipistäneet tuosta aikarajasta kaksi vuotta metsän kasvun hyväksi käynnistämällä uudistamistyöt heti hakkuun jälkeisenä keväänä.

Kokemusperäisesti väitän, että 25 vuoden kuluttua metsän uudistamisesta on mahdollista suorittaa jo ainespuuhakkuu. Jos taimien keskipituus on 10–25 vuoden kuluttua vasta 0,5 metriä, niin jotakin on uudistamisessa mennyt pieleen.

Herää kysymys, onko metsälakia laadittaessa unohdettu metsän uudistamisen arvo ilmastopoliittisena työkaluna? Ovatko neuvontajärjestöt tehneet kaiken mahdollisen innostaakseen metsänomistajia vauhdittamaan metsän kasvua omilla toimenpiteillään?