Yliö: Kaikki viljelijät eivät mahdu samaan muottiin – maatalous voidaan turvata vain sallimalla erilaiset ajatukset ja keskustelu

Erilaiset ajatusmallit rikastavat elinkeinoa. Kuvituskuva. Kuva: Soja Sädeharju

Tarvitsemme täysimääräisesti käyttöön kaikki keinot, joilla maatalous tulevaisuudessa tukee kansallista hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaisesti hyvinvoivia maatiloja viljelijöineen.

Kuitenkin uutisia lukiessa syntyy käsitys, että rajoja viljelijöiden ja maatilojen välille vahvistetaan, jolloin syntyy erillisyyttä ja toimintamahdollisuudet kapeutuvat. Eräs esimerkki on jo vuosia alleviivattu ajatus siitä, että ruoan ja ympäristöhyötyjen tuottaminen tulisi erottaa toisistaan.

Ruoantuotanto pelloilla kuitenkin tapahtuu ympäristössä, eli luonnossa, ei irrallaan siitä. Viljelijä taas vaikuttaa luontoon positiivisesti tai negatiivisesti omilla toimillaan.

On suorastaan epämiellyttävä ajatus, että suomalainen ruoantuotanto haluttaisiin profiloida ei-ympäristöhyötyjä tuottavaksi toiminnaksi.

Koska ihmisen vaikutus luontoon ei voi olla täysin neutraali, silloin hyötyjen vaihtoehdoksi jäävät haitat. On epäuskottavaa, että viljelijät aidosti toivovat tällaisia määrittelyjä toiminnalleen.

Pellon kasvukuntoa arvioimassa. Kuva: Soja Sädeharju

Ruoantuotannon irrottaminen luonnosta poikkeaa regeneratiivisen eli uudistavan viljelyn ideasta, jossa pyrkimys on yhteistyöllä luonnon kanssa saavuttaa nettopositiivinen lopputulos kaikilla hyvinvoinnin tasoilla, niin taloudellisesta, ekologisesta, sosiaalisesta kuin henkisestäkin näkökulmasta tarkastellen.

Viljelijöiden hyvinvointi on merkityksellinen koko ruoantuotannon jatkuvuudelle, sillä viljelijän jaksamisen loppuessa pysähtyy myös viljely. Huomattavaa on, että viljelijän taloudellinen hyvinvointi on täysin riippuvainen maasta, josta saadaan elanto, ja käänteisesti, maan hyvinvointi on riippuvainen viljelijän päätöksenteosta.

Uudistavassa viljelyssä päätöksenteko on tilannetajuista ja soveltavaa. Tarkoituksena on edistää ja ylläpitää uudistavaa prosessia maatilaekosysteemissä. Se perustuu viljelijän opittuun tietoon sekä kokemukseen oman tilan toimintaympäristöstä sekä rohkeudesta toimia tai jättää toimimatta tilannetta peilaten ja omaa intuitiota kuunnellen.

Tärkeässä roolissa on luonnon kanssa tehtävä yhteistyö ja oman sisäisen asiantuntijan vahvistaminen; ulkoiset neuvojat voivat antaa hyviä ohjeita ja laskelmat tarjota suuntaa, mutta lopulta viljelijä itse vastaa päätöksensä seurauksista. Päätösten on oltava viljelijän omia, jotta niiden takana voi seistä.

Viljelijät Tuomas Näppilä (edessä), Mikko Leikola ja Sirkku Puumala ovat mukana Tohtiiko tätä sanoa? -aloitteessa. Kuva: Soja Sädeharju

Uudistavan viljelyn polulle lähdettäessä ajatustapaa on muutettava. Kokonaisuutta on ajateltava eri tavoin kuin ennen, ja onnistumiselle on määriteltävä uusia mittareita eurojen ja kilojen lisäksi.

Moni viljelijä on kuitenkin kertonut lähteneensä uudistavan viljelyn polulle juuri kannattavuusongelmia selättääkseen. Erään tutkimukseeni osallistuvan viljelijän haastattelusta poimittu toteamus – ”uudistavassa viljelyssä ei tule takkiin” – kertoo monien muidenkin kokemuksista.

Onnistumisista ei yleisesti puhuta ääneen, sillä kertomista varotaan omahyväiseksi tai kerskailijaksi leimautumisen pelossa. Toisaalta, uudistavalle viljelylle leimallista on se, että uusia asioita halutaan kokeilla oppimielessä, jolloin erilaiset riskit kasvavat.

Mikäli riskit realisoituvat, niistä voi olla vaikea puhua muille, koska pidemmän aikavälin nettopositiivisuuden tavoittelu ei ole monillekaan tuttu ajatusmalli.

Uudistava viljely on vaihtoehtoinen lähestymistapa viljelyyn.

Monet viljelijät kiinnostuvat siitä havaitessaan, että vanhat toimintatavat eivät muuttuvassa ilmastossa ja maailmassa enää toimi taloudellisessa mielessä, tai ne eivät enää sovellu omaan arvomaailmaan.

Vertaisten löytyminen oppien ja kokemusten jakamiseksi voi olla hankalaa, sillä vaihtoehtoiset tavat tuottaa ruokaa ovat monille vieraita eikä yleinen ilmapiiri niitä kohtaan ole aina suopea. Tällaisille vaihtoehtoisia näkökulmia tarjoaville keskustelulle tarvitaan tilaa, koska kaikki keinot, joilla turvata maatalouden tulevaisuutta viljelijän ja muun luonnon kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioiden, ovat tärkeitä.

Uudistavuuden ideasta kiinnostuneita viljelijöitä on paljon. Osa kertoo opiskelevansa aiheesta ”salaa”, koska ei tunne muita, jonka kanssa jakaa ajatuksia.

Yhdessä viljelijöiden kanssa luotu Tohtiiko tätä sanoa? -aloite kutsuu kaikki uudistavasta ajattelusta ja käytännöistä viljelyssä kiinnostuneet keskustelemaan aiheesta pellonpientareelle, ja mikäli innostuu, liittymään viljelijäryhmään.

Pohjustukseksi suoratoistopalveluista löytyy Tohtiiko tätä sanoa? -podcastit, jotka löytyvät palveluista sen nimen kirjoittamalla.

Tohdi kuunnella, se voi olla askel uudistavalla polulla, jolta et enää halua palata.

Soja Sädeharju

projektitutkija Sisu STN -hanke

Itä-Suomen yliopisto