Mitä Venäjän rajalle kuuluu? Ihmiset ovat edelleen rajan molemmin puolin samat, mutta yhteiskunta ympärillä on muuttunut peruuttamattomasti
Moni rajakunta pohtii oman strategiansa ja kansainvälisen yhteistyön muuttamista sodan vuoksi. Pussinperäksi ei haluta eikä pidä jäädä.
Mitäpä sinne Venäjän rajalle kuuluu? Näin moni sisämaassa asuva aloittaa jutustelun kuhmolaisen kanssa.
Kysymys on oikeutettu, sillä Kainuun kohdalla on Suomen itäisen valtakunnanrajan vanhin edelleen voimassa oleva osa. Kyseinen rajalinja on Euroopan vanhimpiin lukeutuva, ja se muodostui Täyssinän rauhassa vuonna 1595.
Olen asunut Kuhmossa vajaat viisi vuotta. Kaupunginjohtajan arki rajakunnassa on erilaista kuin sisämaassa. Rajakuntastatukseen liittyy monenlaisia yhteistyöverkostoja, kumppanuuksia ja tehtäviä, joita sisämaassa ei aina ole. Kuhmossa näihin lukeutuu yhteistyö Kainuun rajan, Kainuun prikaatin, tullin ja muiden viranomaisten kanssa.
Tämän lisäksi rajakunnilla on valtakunnan rajan ylittävää yhteistyötä muun muassa kulttuurin, luonnonsuojelun, kaupan ja kiertotalouden aloilla. Oppilaitosyhteistyö on tavallista. On myös erillinen rajayhteistyön ohjelma (CBC). Ohjelmaa ovat rahoittaneet Euroopan unioni, Suomi ja Venäjä.
Vartiuksen rajavartioasema sijaitsee 65 kilometriä Kuhmon keskustasta koilliseen. Vartiuksesta tuli kansainvälinen rajanylityspaikka Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1992. Sen kautta kulkevat kantatie 89 ja Kontiomäki–Kostamus-rautatie.
Huipussaan ylitykset ovat olleet vuosina 2000–2001, jolloin niitä kirjattiin noin 500 000. Vuonna 2019 Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä.
Koronan myötä rajaliikenne on supistunut ja ylityksiä on nyt noin 1 500 viikossa. Usko rajaliikenteen vilkastumiseen koronan jälkeen oli hetki sitten korkealla. CBC-hankkeella rahoitettiin Kuhmon Vartiuksen rajanylityspaikan perusparannusta ja parannettiin ratarakenteita. Hanke valmistui infran osalta marraskuussa 2021.
Kuten monella muulla kunnalla myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Se on Kostamus, joka sijaitsee noin 100 kilometriä itään. Käytännössä Kostamukseen on yhtä pitkä matka kuin Kajaaniin, ja se on asukasmäärältään samaa kokoa.
Osalla kuhmolaisista on vielä muistissa Kostamuksen rakentamisen aika 1970–1980-lukujen vaihteesta. Tavatonta ei ole, että sukulaisia on molemmin puoliin rajaa.
Niin, mitä meille täällä kuuluu? Kuhmossa on rauhallista. Nautimme elämästä kulttuurin ja metsän valtakunnassa. Ajatukset ovat pihatöissä ja muussa arjen askareissa sekä tulevassa festivaalikesässä. Vieraita ja matkailijoita odotetaan.
Sota Ukrainassa on järkyttänyt meitä kuten muitakin suomalaisia. Tilanne aiheuttaa kysymyksiä ja huoliakin. Muistot ja mielikuvat talvisodasta ovat esillä.
Korona muutti aiemmin tiivistä yhteydenpitoa ja lopetti kaupunkien viralliset vierailut rajan yli.
Sodan sytyttyä kaikki yhteydet laitettiin hyllylle. Vireä kulttuuriyhteistyö ja järjestöjen välinen yhteistyö ovat myös loppuneet.
Ihmiset ovat edelleen rajan molemmin puolin samat, mutta yhteiskunta ympärillä on muuttunut peruuttamattomasti.
Kuten kaikissa kunnissa, myös Kuhmossa varautumisen suunnitelmia on päivitetty ja viranomaisyhteistyönä varaudumme monipuolisesti erilaisiin uhkiin.
Moni rajakunta pohtii oman strategiansa ja kansainvälisen yhteistyön muuttamista sodan vuoksi. Pussinperäksi ei haluta eikä pidä jäädä.
Mitäpä sinne Venäjän rajalle kuuluu? Kysymyksen esittää keskieurooppalainen suomalaiselle.
Mitäpä tänne maailman onnellisimpaan maahan. Arkea eletään ja varaudutaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.
Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
