Eduskuntatalon värjäämisellä on pitkä jälki – Koneen säätiökin joutuu miettimään kenen joukoissa seisoo
Aktivistit sähläsivät keskiviikkona sutinsa santaan. Jos tavoitteena oli vakuuttaa suomalaisia aktivistien omista päämääristä, Eduskuntatalon töhrimistä ja parlamentarismin horjuttamista huonompaa keinoa on vaikea kuvitella.
Eduskuntatalon suttaaminen on helppo kokea iskuksi demokratiaa ja parlamentarismia vastaan. Kuva: Jaana KankaanpääMielenosoittaminen on vaikea laji. Keskiviikkona Eduskuntatalon portaikon ja pylväät töhrineet ruotsalainen Återställ Våtmarker -ryhmä ja kotimainen Elokapina huomasivat tämän jo ennen kuin verenpunainen maali oli edes kuivunut parlamentin pintaan.
Eduskuntatalo on suomalaisille merkittävä paikka. Siellä kansanvalta toteutuu yhteisten sääntöjen perusteella. Suomalaisten parlamentti on myös kansallisen ylpeyden aihe.
Kun tätä instituutiota lähdetään töhrimään, epäonnistuminen on todennäköistä ja jopa väistämätöntä.
Poliitikkojen tuomio teolle tuli nopeasti. Myös kansalaiskeskustelussa teolle löytyi vain harvoja ymmärtäjiä.
Tässä tapauksessa keinot pilasivat toimien tarkoituksen niidenkin mielestä, joiden mielissä turvetuotanto on huomattava ympäristöhaitta.
Muun muassa vihreiden kokenut kansanedustaja Oras Tynkkynen tuomitsi viestipalvelu X:ssä tuoreeltaan teon.
Tynkkynen näki asiassa vaaran, joka on todellinen. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei kaivata toimia, jotka kohdistuvat parlamentarismia vastaan.
Monet muut tuomitsivat teon paljon suoremmin, mutta turvevastaisen Tynkkysen varoittava sormi on tässä tapauksessa tärkeämpi.
Parlamentin ja demokratian horjuttamisella on vakavat jäljet, kuten muun muassa Yhdysvaltain Capitol-kukkulalla nähtiin.
Töhrijöiden suti osui santaan heti ensimmäisillä vedoilla ja aktivistien oman toiminnan oikeutus tahriintui kaiken touhun tiimellyksessä.
On vaikea nähdä, että juuri kukaan uusi henkilö tämän teon takia kääntyisi äärimmäisen turvevastaiseksi, vaikka se ilmeisesti oli performanssin perimmäinen tarkoitus.
Päinvastoin suttuinen aamusessio parlamentin portailla oli omiaan karkottamaan niitäkin pois, joilla olisi sympatiaa ruotsalaisryhmälle ja Elokapinalle kenties ollutkin.
Myös turpeen hiipuva käyttö Suomessa ja Ruotsissa kalpenee monen muun ympäristöongelman edessä, jos edes näkyy ollenkaan.
Fossiilisten liikennepolttoaineiden käyttö, lentäminen, yleensä kestämätön kulutus tai vaikkapa tuoreena ilmiönä muovin päätyminen biojätteen sekaan saattaisivat olla osuvampia kritiikin kohteita kuin Neovan muutenkin vähenevä turpeen nosto.
Suuri enemmistö ymmärtää ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun vaativan uhrauksia, mutta parlamentarismin horjuttaminen ei ole sellainen.
Keskiviikkoisella mielenilmauksella voikin olla kauaskantoisempia seurauksia kuin aktivistit uskoivatkaan.
Muun muassa Elokapinaa merkittävillä summilla tukenut Koneen säätiö joutuu miettimään nyt, kenen joukoissa se haluaa esiintyä.
Voiko säätiö oikeasti tukea vain osaa Elokapinan hankkeista vai tuleeko mukana väistämättä nyt koko paketti, joutuvat vaikutusvaltaisen säätiön päättäjät nyt pohtimaan.
Suuren suomalaisen yleisön ilmastoasennetta ei kannata vähätellä. Heidän varassaan parlamentaarinen vaikuttaminen lopulta on.
Oman eduskuntatalon töhrimisellä ja demokratian kyseenalaistamisella on pidemmät jäljet kuin nyt nähdäänkään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
