Maaseudun turvallisuus on kaikkien turvallisuutta

Maaseudun kustannustehokas pelastustoiminta on Suvi Friedin mielstä mahdollista sopimuspalokuntien osittain vapaaehtoisen toiminnan ansiosta. Kuvassa Oulun VPK:n kalustoa. Kuva: Timo Heikkala

Arjen turvallisuus merkitsee maaseudun asukkaalle ensisijaisesti arkisen elämän sujuvuutta. Yksi yleisempiä maaseudun turvallisuuteen liittyviä huolia on tiestön kunto. Se vaikuttaa jokaisen omaan liikkumiseen ja hätätilanteessa huonokuntoinen tie vaikeuttaa myös avun saapumista perille.

Toinen maaseudun turvallisuuden kokemukseen vaikuttava ajankohtainen aihe on peruspalveluiden rakennemuutos. Peruspalveluiden sijainnilla on suuri merkitys päivittäisen elämän sujuvuudelle. Niukkenevien resurssien myötä monet palvelupisteet ovat siirtyneet maaseutujen paikalliskeskuksiin tai lähimpiin kaupunkeihin.

Palveluiden keskittyminen isompiin keskuksiin vaikuttaa väistämättömältä kehitykseltä. Turvallisuuden näkökulmasta tämä herättää monenlaisia huolia.

Kun matkat päiväkoteihin, kouluihin, terveysasemalle ja muiden päivittäispalveluiden äärelle pitenevät, myös riskit lisääntyvät. Iäkkäiden kotona asumisen tuen järjestyminen huolettaa monia iäkkäitä ihmisiä itseään, mutta myös läheisiä, naapureita ja kyläyhteisöjä.

Haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten, erityisesti päihde- ja mielenterveyskuntoutujien, voi olla jatkossa entistä vaikeampi saada tarvitsemansa tukipalvelut harvaan asutuilla seuduilla.

Huolet ja riskit vahvistavat turvattomuuden kokemuksia. Miten maaseudun ja kylien paikallista turvallisuutta sitten rakennetaan riskien hallitsemiseksi?

Paikallista turvallisuussuunnittelua tekevät kyläyhdistykset ovat maaseudun merkittäviä turvallisuustoimijoita. Kylän turvallisuussuunnittelua helpottaa merkittävästi, että kyläyhdistyksellä on työntekijä, joka voi vastata suunnitteluun liittyvien kokoontumisten järjestelyistä sekä suunnitelman valmistelusta ja viimeistelystä.

Tavoitteena on, että turvallisuussuunnitelma myös jalkautetaan mahdollisimman laajasti. Tavallisimpia tämän työn eli kyläyhdistysten rahoittajia ovat maaseudun kehittämistä tukevat Leader-ryhmät.

Kylätoimijoiden ja ”leaderien” kumppaneita ovat kuntien ja joillakin alueilla hyvinvointialueen virkamiehet. Turvallisuussuunnittelulla pyritään tunnistamaan ja ennakoimaan paikalliset riskit mahdollisimman hyvin ja laatimaan suunnitelma toiminnalle erilaisissa hätätilanteissa.

Turvallisuussuunnitteluun kuuluu kaikkien lähiseudun avaintoimijoiden ja resurssien tunnistaminen ja kirjaaminen yhteen asiakirjaan. Resursseja ovat seudun turvallisuusosaaminen ja esimerkiksi auttamiseen tarvittava kalusto ja välineet.

Turvallisuuden avaintoimijoita ovat kyläyhdistyksen lisäksi esimerkiksi alueen Vapepa-ryhmät, SPR, seurakunnat ja palokunnat. Palokunnat ovat vapaaehtoistoimintaan perustuvia yhdistyksiä, joita kutsutaan myös sopimuspalokunniksi pelastuslaitoksen kanssa tehdyn pelastustoimintaan osallistumisesta tehdyn sopimuksen perusteella. Muiden pelastusalan järjestöjen rinnalla ne ovat merkittävä paikallisen turvallisuusosaamisen resurssi ja harrastustoiminnan järjestäjä.

Arjen sujuvuuden rinnalla turvallisuuden puutteeseen liittyvä huoli liittyy avun saamiseen hätätilanteissa. Pelastuslaitosten ammattipelastajien rinnalla erityisesti maaseutua turvaavat sopimuspalokuntien sopimuspelastajat. Sopimuspalokunnat vastaavat pelastustehtävistä noin 90 prosenttia Suomen pinta-alasta.

Maaseudulla asuvien kansalaisten joutuessa hätään, ensimmäisenä paikalla on usein juuri sopimuspalokunta. Sopimuspalokunnat auttavat sään ääri-ilmiöiden, kuten tulvien ja myrskyjen, aikana ja jälkiraivauksessa. Maaseudun kustannustehokas pelastustoiminta on mahdollista sopimuspalokuntien osittain vapaaehtoisen toiminnan ansiosta.

Maaseudun turvallisuus ei koske vain maaseudun asukkaita, yrittäjiä ja matkailijoita. Suomen maaseutumaisuus, saaristomaisuus, vesistöisyys ja harva asutus asettavat erityisiä haasteita myös kokonaisuusturvallisuuden ylläpitämiselle. Huoltovarmuus perustuu muun muassa kotimaiselle ruokatuotannolle, jonka tulevaisuus ei ole maaseutututkijoiden mukaan tällä hetkellä vakaalla pohjalla.

Ajokelpoinen kylätie, elinvoimainen palokunta ja yhteiseen toimintaan houkutteleva kylätalo ovat esimerkkejä maaseudun turvallisuudesta. Maaseutujen elinvoimaisuus ja turvattu tulevaisuus eivät kuitenkaan ole vain maaseutujen asukkaiden asia. Huoltovarmuus ja ruokaturva koskettavat koko kansaa.

Kirjoitus perustuu Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä SPEKissä tehtyyn MMM:n rahoittamaan turvallisuustyöhön.