Kansallisruoka on makuasia

Mielipide

21.11.201601:00

Kolumni

Riitta Mustonen

Lihapullat, perunamuusi ja puolukkahillo vai savukala ja marjamehu? Jos sittenkin kaalikääryleet tai hernekeitto.

Edelliset ovat esimerkkejä Viron ja Ruotsin kansallisista herkuista. Ne kuulostavat tutuilta ja voisivat hyvin olla Suomenkin kansallisruokia, sillä ruokakulttuurimme on saanut vaikutteita niin idästä, lännestä kuin etelästäkin.

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi meille ollaan nyt valitsemassa kansallisruokaa. Kansa sai kesällä ehdottaa ruokia, joista raati valitsi syksyllä kaksitoista finalistia. Ehdotuksia tuli yli tuhat, mikä sinänsä on ihan mojova määrä. Niitä lähetti kuitenkin vain reilu kymmenentuhatta suomalaista, mikä on aika vähän.

Nyt meillä kaikilla on itsenäisyyspäivään asti aikaa äänestää Suomelle kansallis­ruoka näistä finalisteista, jotka ovat hernekeitto, ruisleipä, mämmi, kalakeitto, viili, karjalanpiirakka, mustikkapiirakka, graavi kala, muikut/silakat ja muusi, karjalanpaisti, maksalaatikko ja pitsa.

Moni ruoka-alan ammattilainen veti viimeisen ruokalajin kohdalla herneen nenäänsä. Siis pitsa!!! Mitä italialaisetkin sanovat, jos me valitsemme kansallisruuaksemme pitsan?

Asiantuntijaraati perusteli pitsan nimeämistä finaaliin sillä, että se on suomalainen arkiruoka, joka on kansainvälistä perua siinä missä lihapullat tai korvapuustitkin. Pitsaa rakastetaan ja siitä on tullut osa suomalaista keittiötä, joko itse tehtynä, ravintolassa tilattuna tai arkisena roiskeläppänä.

Itse luulen, että pitsa on valittu listalle provosoimaan. Asiantuntijaraati pidättää itsellään veto-oikeuden eli sanoo viimeisen sanan. Epäilen suuresti, että pitsa tulisi valituksi, vaikka se saisikin eniten ääniä. Jos ja kun tarkoitus on valita kahdestatoista finalistista yksi joka kuukaudelle, niin kyllä ainakin kerran vuodessa tekee mieli pitsaa.

Jos kansallisruuan on tarkoitus ilmentää jotain Suomelle ainutlaatuista, listalla voisi olla mämmin ja karjalan­piirakan lisäksi myös poronkäristys, kalakukko, kaali­laatikko tai kaalikääryleet.

On hauska huomata, että monet suosikkiruuistamme ovat pysyneet kotien ruokalistoilla einesteollisuuden tai joukkoruokailun ansiosta. Vai kuinka moni paistaa maksalaatikkoa muulloin kuin jouluna, jos silloinkaan? Se on tutkimuksen mukaan suosituin eines ja keikkuu sitkeästi myös koulujen ruoka­listoilla.

Melkein yhtä hassua kuin pitsa olisi valita mämmi tai viili Suomen kansallisruuaksi. Valtiovieraillemme tarjottaisiin ylpeänä kansallisruokaa: olkaa hyvä, nauttikaa viiliä. Jos valinta osuisi mämmiin, alettaisiinko sitä syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä?

Kansallisruuan tulisi olla paitsi Suomelle ainutlaatuinen, myös sellainen, että sitä voi tarjota ympäri vuoden koko Suomessa. Sen tulisi sopia niin kotona valmistettavaksi kuin ravintolassakin tilattavaksi, ja raaka-aineiden tulisi olla suomalaisia. Lisäksi sen pitäisi maistua hyvältä.

Sehän on makuasia – eikä makuasioista voi kiistellä. Joten äänestä ihmeessä omaa ehdokastasi, olipa se sitten pitsa tai mämmi, se on sinun valintasi.