Kaikille EU ei ole menestystarina

Anneli Jäätteenmäki kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 11.7.) EU-jäsenyydestä perustellen sitä Suomen tarpeella olla päättävien pöydässä. Hänen mukaansa Suomi ja useimmat suomalaiset ovat hyötyneet jäsenyydestä.

Olemme olleet EU:ssa runsaat kaksikymmentä vuotta ja eurossa yli kymmenen vuotta. Katsotaan miten Suomelle on käynyt

WTO:n sopimuksen antamalla mahdollisuudella ylikansalliset yritykset ovat saaneet Suomen kansantaloudesta niskaotteen. Suomessa toteutettiin pääomien, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuminen. Meiltä kaatui 50 000 pk-yritystä. Aikanaan kukoistanut sisämarkkinateollisuutemme on lähes tuhoutunut.

Teollisuutta myytiin ulkomaille, ja meiltä on kadonnut yli 100 000 teollista työpaikkaa. Meillä arvioidaan, että todellinen työttömyys on noin 400 000 henkeä.

Köyhyys kasvaa, maatalous on polvillaan. Maataloudesta ja elintarviketuotannosta on hävinnyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Meille tuodaan 2,5 kertaa enemmän elintarvikkeita kuin viedään. Kaikilla tuotannon aloilla olemme kärsineet suuria menetyksiä ja omavaraisuutemme on laskenut.

Kansantaloutemme on ollut pysähdyksissä kohta kymmenen vuotta.

Kun pääministeri Paavo Lipponen vei meidät ilman kansan suostumista euroon, hän sanoi, että enää ei voida tehdä ulkoista devalvaatioita, on tehtävä sisäinen devalvaatio. Hän jätti sanomatta, mitä se tarkoittaa.

Kiky-sopimus on käytännössä sisäinen devalvaatio. Siinä leikataan palkansaajien tuloja ja etuisuuksia ja työaikaa lisätään kolme päivää vuodessa, ja siitä ei mahdollisesti makseta palkkaa.

Lipponen oli todellinen köyhyyden pääministeri. Nyt köyhtyvät palkansaajat.

1980-luku oli meidän parasta aikaa. Sellainen kultainen vuosikymmen ei enää palaa. Nyt mennään hiljaisesti alaspäin ja köyhdytään.

Valtion velka on mielettömän suuri, ja joka vuosi otetaan viisi miljardia lisää velkaa. Olemme Kreikan tiellä.

Anneli Jäätteenmäki voi taputtaa käsiään Euroopan ja Suomen kehitykselle. Minä en.

Lapinjärvi