Aseita vai asuntoja ‒ kysymys, joka repii EU:n rivejä, on ratkaistava tasapainoisesti

Paine vahvistaa puolustusta ei saisi repiä EU:n rivejä. Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Ulkomaat

5.3.202619:00

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Ranska on aina ollut Euroopan itsenäisen puolustuksen itsepintaisin puolestapuhuja.

Nyt, kun Venäjä on jatkanut hyökkäyssotaansa Ukrainassa yli neljä vuotta ja Lähi-itä on taas tulessa, EU-liittolaiset eivät enää hymähtele kyllästyneesti, kun presidentti Emmanuel Macron tekee näyttäviä aloitteitaan.

Tuorein niistä nähtiin kuluvan viikon maanantaina Bretagnessa. Macron julisti ydinsukellusvene Le Témérairen edustalla, että Ranska lisää ydinasearsenaaliaan ja laajentaa pelotetta eurooppalaisemmaksi.

Tavallaan USA:n ja Israelin hyökkäys Iraniin himmensi Macronin näytöksen tehoa. Tavallaan ei.

Kuvat Teheranin hävityksestä, tiedot Iranin uskonnollisen johtajan Ali Khamenein kuolemasta ja Valkoisen talon sekavat selitykset hyökkäyksen tavoitteista täyttivät mediailmatilan. Hetken saattoi tuntua siltä, että Ukrainaa moukaroivan Venäjän uhasta puhuminen ei nyt ole eurooppalaisesta näkökulmastakaan kaikkein päivänpolttavin asia.

Macron toivottavasti palautti eurooppalaiset siihen todellisuuteen, joka voi olla jopa karumpi kuin ennen USA:n Iran-operaatiota.

Presidentti Emmanuel Macron lupaa laajentaa maan ydinpelotetta eurooppalaisemmaksi yhteistyössä liittokansleri Friedrich Merzin johtaman Ranskan kanssa.  Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI

Se, miten paljon Eurooppa ottaa iskua omalla takapihallaan kuplivan Lähi-idän kriisin laajenemisesta, on Donald Trumpille ja hänen esikunnalleen yhdentekevää. Meidän on pärjättävä synkkien seurausten kanssa yksin.

On myös vaikea kuvitella, että Trump keskittäisi lähiviikkoina tai edes lähikuukausina voimansa Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi Ukrainan ja Euroopan kannalta siedettävällä tavalla. Ukrainalaisia huolestuttaa lisäksi se, että Yhdysvallat kuluttaa Lähi-idässä hengästyttävällä vauhdilla juuri niitä asejärjestelmiä, joita Venäjän hyökkäyksen torjumisessa kaivattaisiin kipeästi.

On vaikea kuvitella, että Trump keskittäisi lähiviikkoina tai edes lähikuukausina voimansa Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi Ukrainan ja Euroopan kannalta siedettävällä tavalla. Kuva: Timo Filpus

Eurooppalaisittain johtopäätöksen pitäisi olla kristallinkirkas. USA:sta riippumatonta puolustusta on vahvistettava entistä väkevämmin ja Ukrainan tukemista on jatkettava kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Macronin ilmoitus ydinpelotteen vahvistamisesta on askel oikeaan suuntaan, vaikkakin vasta retorinen sellainen. Rahaa Ranskalla ei näiden lupausten lunastamiseen ole.

Eikä sitä välttämättä ole myöskään EU:n kautta määrättömästi tulossa. Jäsenmaiden konsensus resurssien suuntaamisesta ensisijaisesti puolustukseen on hauras.

Espanjalaisille sosiaalinen asuntorakentaminen on tärkeämpi kysymys kuin puolustuksen vahvistaminen, jota taas Suomi yhdessä EU:n itärajan maiden kanssa ajaa. Kuva: Timo Filpus

Suomi korostaa EU-foorumeilla yhdessä Venäjän rajamaiden, ennen muuta balttien ja Puolan kanssa nimenomaan puolustusta. Etelä-Euroopalle sosiaalinen asuntorakentaminen on ykkösprioriteetti. Espanjassa ja Portugalissa äänestäjiltä tulee haiseva vastalause, jos EU:n rahanjaossa painotetaan asuntojen sijaan aseita.

Lähi-idän kriisi tuo kahtiajakoon lisäkierrettä. Kypros on jo saanut osansa Iranin vastaiskuista ja lisää on taatusti tulossa.

Välimeren maat, joiden mielestä Venäjä ei ole Euroopan ainoa uhka ja joiden mielestä puolustukseen on panostettava muuallakin kuin EU:n itärajalla, saavat lisää vettä myllyynsä.

Kyse on samoista maista, jotka rakentaisivat mieluummin asuntoja kuin hankkisivat aseita.

Päälle päätteeksi Espanja on sosialistipääministeri Pedro Sánchezin johdolla tuominnut USA:n hyökkäyksen Iraniin ja ilmoittanut, ettei Yhdysvaltain ilmavoimat saa hyödyntää Espanjan tukikohtia näissä iskuissa.

Espanja on pääministeri Pedro Sánchezin johdolla tuominnut USA:n hyökkäyksen Iraniin ja ilmoittanut, ettei Yhdysvaltain ilmavoimat saa hyödyntää Espanjan tukikohtia näissä iskuissa. Kuva: FRANCOIS LENOIR

Trump on raivoissaan ja muistaa taatusti tämän käänteen, kun seuraavan kerran puhutaan USA:n sitoutumisesta Euroopan tai Ukrainan turvatakuisiin.

Aseita ja asuntoja painottavien leirien välinen kuilu on EU:ssa syvempi ja leveämpi kuin oletetaan. EU-komissiolta ja johtavilta jäsenmailta vaaditaan tarkkaa pelisilmää, kun tehdään päätöksiä yhteisten varojen suuntaamisesta vuonna 2028 alkavalla budjettikaudella.

Jos kahtiajako syvenee, haaveet Euroopan strategisen autonomian nopeasta vahvistamisesta nimenomaan puolustuksessa voidaan unohtaa. Seurauksista kärsivät kaikki.