Lukijalta: Aluevaaleissa päätetään, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää

Lakkautusuhan alla oleva terveysasema. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Irmeli teki koko aikuisikänsä ahkerasti töitä ja maksoi veronsa tunnollisesti, jotta hyvinvointiyhteiskunta pyörisi ja kaikista pidettäisiin huolta. Hän uskoi yhteiskunnan olevan tukena ihmisen ikääntyessä ja tarvitessa apua, kuten hän itse oli ollut mukana rakentamassa tätä turvaa koko elämänsä ajan.

Nyt vanhuuden päivillä Irmeli on sairastunut ja höperöitynyt. Hän ei enää pärjännyt yksin, vaan tarvitsi apua arjessa selviytymiseen. Hänen suurin toiveensa oli saada asua loppuelämänsä omassa kodissaan.

Nykyhallituksen leikkaukset ja hyvinvointialueiden keskittämispolitiikka olivat kuitenkin vieneet palvelut hänen kotiseudultaan. Kotihoidon käynnit olivat lyhentyneet, terveyskeskus lakkautettu ja jopa kauppareissut muuttuneet vaikeiksi.

Irmelin olisi pitänyt muuttaa kaupunkiin, mutta silloin hänen kovalla työllänsä ansaittu kotinsa jäisi tyhjilleen. Kuka ostaisi talon syrjäseudulta, josta palvelut oli ajettu alas? Toinen vaihtoehto oli turvautua Kela-taksiin, joka kuskaisi hänet vuorotellen eri puolille hyvinvointialuetta. Se olisi paitsi kallista myös raskasta, jatkuvaa odottelua, aikatauluttamista ja epävarmuutta.

Tämäkö oli kiitos Irmelin vuosikymmenten työstä ja vastuunkannosta?

Irmelin lapsenlapset eivät voineet ymmärtää, miksi asiat olivat näin. Eikö Irmeli ja muut hänen kaltaisensa ansaitse arvokkaan ja turvallisen vanhuuden?

Menneellä kaudella hyvinvointialueen päätöksenteko on keskittynyt kylmään keskittämiseen ja lähipalveluiden alasajoon. Me kaikki tiedämme, että jonain päivänä olemme samassa tilanteessa kuin Irmeli. Nyt on aika muuttaa suuntaa – ei hallinnon tehokkuuden vaan ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.

Seuraavalla valtuustokaudella on varmistettava, että lähipalvelut säilyvät, missä ihmiset niitä tarvitsevat. Ei ole oikein, että iäkkäitä ihmisiä pakotetaan muuttamaan pois kodeistaan vain siksi, että hyvinvointialueen hallinto katsoo Excel-taulukkoja sen sijaan, että katsoisi ihmistä silmiin.

On lopetettava "mummoralli", jossa vanhukset kuljetetaan pitkin maakuntaa vain siksi, ettei heidän lähelleen haluta järjestää palveluita. Päättäjien tärkein tehtävä on puolustaa ihmistä, eikä järjestelmää. Päättäjien on nähtävä hoiva, turva ja inhimillisyys tärkeämpinä arvoina päätöksenteossa.

Kun äänestyspäivä koittaa, muista Irmeli – ja muista, että jokainen ääni on valinta siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää.

Niko Viinamäki

aluevaltuutettu (kesk.)

Pori