Suomi oli hetken koko maailman keskipiste

Suomi isännöi viime viikolla maailman johtajien huipputapaamista. Trump ja Putin tapasivat toisensa Presidentinlinnassa, astelivat kameroiden eteen, antoivat lausunnot yhdessä medialle. Historiallista.

Suomi järjesti niin hyvät puitteet, että osa epäili meidän tienneen kokouksesta jo ennen kuin se julkisuuteen ilmoitettiin. Emme tienneet. Mutta suomalainen koneisto toimii. Ministeriömme oli loistava, ministerikään ei mokannut!

Nuo herrat voisivat ratkaista monta maailmassa tällä hetkellä kytevää kriisiä. Yksi tapaaminen ei kuitenkaan koko maailmanjärjestystä muuta. Sitä ei kukaan odottanutkaan.

Nyt sitten kuitenkin kysellään, kuka voitti tai hävisi. Viljellään analyysejä siitä, että toinen vei ja toinen vikisi. Iso osa menee luonnollisesti molemmilla mantereilla kotimaiseen kulutukseen.

Suomi voitti. Ja uskon, että jollain tapaa myös maailma voitti.

Jo tapaamisen järjestyminen itsessään on hyvä asia. Tuleva näyttää, mitä muuta siitä voi seurata. Tuntuu, että maailma on jonkinlaisessa liikkeessä.

Ennen Helsingissä järjestettyä tapaamista kohkattiin kauhukuvia kahdesta arvaamattomasta johtajasta, jotka voivat keskenään sopia mitä vain.

Virkamiehet usein vähän hermostuvat, kun presidentti tai ministeri haluaa tavata jonkun ihan kahden kesken.

Mutta sekin kuuluu asiaan. Ihmisten kanssa kun tätäkin hommaa tehdään, ja henkilö­kohtainen kontakti on se tärkein. Ja pahinhan ei tässä tapauksessa toteutunut.

Nämä molemmat suur­valtajohtajat on leimattu melko arvaamattomiksi. Heitä yhdistää kuitenkin myös se piirre, että he pääpiirteissään ovat viime vuosina ennakkoon kertoneet, mitä heidän johdollaan tuleman pitää.

Putin piti nyttemmin kuuluisaksi muuttuneen puheensa Münchenin turvallisuus­kokouksessa vuonna 2007.

Sen jälkeen Euroopan turvallisuus­politiikka on kokenut täydellisen muutoksen. Georgian sota, Krimin anastaminen Ukrainalta ja Venäjän sotatoimet Itä-Ukrainassa. Nämä kaikki ovat rikkoneet kansainvälistä oikeutta, ja siksi USA ja EU ovat asettaneet pakotteita Venäjälle. Ja se pitää venäläisille joka kerta sanoa.

Ja Trump. Virkaanastumisen jälkeen kolumnistit kirjoittivat, että niin ne vaalilupaukset sulavat. Vaan eivät ole sulaneet.

Trump on toteuttanut presidenttikaudellaan lähes kaiken sen, minkä kampanjassaan sanoikin toteuttavansa. Osa toimenpiteistä on enemmän tai vähemmän valitettavia kehityskulkuja Suomen ja koko maailman kannalta. Mutta kukaan ei voi väittää, etteikö hän olisi niistä puhunut. Ja amerikkalaiset äänestivät hänet presidentiksi silti. Tai sen takia!

Trump on myös muuttanut politiikan sääntöjä siten, että hän tekee jatkuvaa vaalikampanjaa. Jokainen tviitti, jokainen puhe, jokainen tapaaminen ja jokainen lehdistö­tilaisuus on osa kampanjaa. Niin oli myös Helsingin kokous.

Mitä kokouksesta sitten jäi käteen? Ainakin tapaaminen oli myönteinen alku. Jos ydinaseriisunnassa, Syyrian sodassa tai Pohjois-Korean tilanteessa on mahdollista päästä eteenpäin, tuo mahdollisuus kannattaa käyttää.

Suomi oli hetken koko maailman keskipiste. Ja vaikka äänet Helsingistä maailman­laajuisilla uutiskanavilla nopeasti vaikenivatkin, me jatkamme rauhan työtämme.

Suomi on luotettava ja aktiivinen toimija. Vaikka kyse ei ollutkaan meistä, tämän ­tapaamisen tuominen tänne oli luottamuksen osoitus Suomen ulkopolitiikkaa kohtaan.

Hyvin meni. Kyllä totuuden saa sanoa.