Osta taskulaskin

Kriisi seuraa kriisiä eikä kukaan ymmärrä, miksi. Ehkä tämä on rangaistus siitä, ettemme ole arvostaneet tarpeeksi sitä, mitä meillä on ja haaveilleet liikaa isommasta tilasta.

Jos haluamme ratkaista nykyiset ja tulevat kriisit meidän on ymmärrettävä että Suomen maatalouden rakenteessa on ongelma. Olemme tavallisia suomalaisia jotka avaavat ohjekirjan vasta sitten kun on pakko.

Olen sitä mieltä että keskitilakoko on kasvanut liian hitaasti vuosina 1995–2007 ja sen jälkeen liian nopeasti. Toki tilakoko saisi kasvaa jopa nopeammin kuin nyt, mutta tällä hetkellä pellon ostohinta ja vuokrahinta on liian kallis tuottoon nähden.

Oletan, että eläintiloilla on sama ongelma myös eläintuotannossa. Tuotanto ei ole enää yhtä kannattavaa koska kustannukset ovat karannut käsistä mutta tuottajahinta ei. On selvää, että tämä ei ole viimeinen kriisi, vaikein on vielä edessä luultavasti 5-10 vuoden kuluttua.

On helppoa vedota viljanhintaan, maidonhintaan tai tukitason laskuun. Se on ihan selvä että tuotteesta maksettava hinta vaikuttaa, monesti enemmän kuin esimerkiksi tuotannon lisääminen, ja tukia ei voi korvata kokonaan karsimalla kustannuksia. Ongelma on siinä, että pelivara on pikku hiljaa jätetty pois. Jos viljelijä laskee, että viljelyksestä jää 500 euroa per hehtaari niin silloin hän voi maksaa 450 euroa pellonvuokraa. Tämä 50 euroa on liian pieni pelivara, koska todennäköisesti kaikki kustannukset eivät ole mukana, ja ne kustannukset jotka ovat mukana ovat liian alhaiset. Eli osta taskulaskin.

Toisin sanoen kannattamaton toiminta pitää lopettaa ainakin siinä osassa maatilaa, joka tuottaa eniten tappiota. Monien maatilojen tapauksessa on usein kyse vuokramaista, anna naapurin vuokrata ne kalliit pellot. Jos vilja tuottaa 50 prosenttia huonomman tuloksen kuin kesanto, niin viljele vähemmän viljaa. Jos on edullisempaa ostaa puintipalvelu kuin ostaa käytetty puimuri niin tehkää niin. Mutta miettikää ja tehkää jotain.