Pitäkää tunkkinne

Mielipide

12.6.201702:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Perussuomalaisten viikonlopun puoluekokous järisytti suomalaisen politiikan peruskalliota. Vaikutukset maan hallituksen toimintakykyyn näkyvät lähipäivinä, mutta suomalaisen puoluepolitiikan historiassa jo tähän mennessä nähty on ainutlaatuista.

Äärikansallinen ja maahanmuuttovastainen Jussi Halla-aho kannattajineen teki tyylipuhtaan vallankappauksen. He rullasivat Veikko Vennamon ja Timo Soinin rakentaman liikkeen oman käyttöönsä.

Viikonlopun jälkeen alun perin pientalonpoikien puolustamiseksi perustetun puolueen perinnöstä on tuskin jäljellä enää mitään. Aikanaan maalaisliitosta erkantuneen ja maisterisjätkä Timo Soinin kansan syviä rivejä myötäileväksi joukoksi ehostaman perussuomalaisten johto on nyt kokonaan halla-aholaisten käsissä.

Puolueen varapuheenjohtaja ja Halla-ahon ykköstykki Laura Huhtasaari totesi jo lauantaina Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa puolueensa tähyvän länsinaapurissa merkittävään vaa`ankieliasemaan ja lähes 20 prosentin kannatukseen yltäneen ruotsidemokraattien linjoille. Lisäksi Huhtasaari täräytti ykskantaan, että Suomen on lähdettävä EU:sta.

Kun Huhtasaari useiden ennakkoarvioiden mukaan todella edustaa perussuomalaisten uuden johdon ulkopoliittista talenttia, monen tulee Timo Soinin ulkoministerikautta ikävä.

Puoluejohtoon valikoituivat lisäksi puolueen maahanmuuttokriittisten niin sanottua nuivaa siipeä edustava Juho Eerola ja vieläpä Teuvo Hakkarainen. Viimeksi mainitun osalta moni perussuomalainenkin kysyy, miksi?

Ymmärrän heitä.

Moni perussuomalainen on myös syvästi pettynyt. Puheenjohtajakisan hävinnyt kulttuuriministeri Sampo Terho ja puolustusministeri Jussi Niinistö sekä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila ovat nyt puun ja kuoren välissä. Hallitustaival ja maltillinen perussuomalainen linja ovat nyt uhattuina.

Suuri osa puolueen peruskannattajista ei ole lainkaan innostuneita maahanmuuttovastaisuuden kaikkivoipaisuudesta. Heille elämän perusedellytykset, isänmaallisuus ja oikeudenmukaisuus ovat olleet syitä olla politiikassa mukana. Näitä samoja arvoja ajavat muutkin puolueet.

Olennaisinta viikonvaihteen jälkeen on juuri tämä. Mitä oikeasti tapahtuu perussuomalaisten perinnölle? Puolueen hajaantuminen on periaatteessa mahdollista. Niin tapahtui myös aikoinaan Vennamolle. Todennäköisempää kuitenkin on, että puolueen maltillisemmat jäsenet siirtyvät muualle ja kansallismielinen aines muodostaa aiempaa tiiviimmän ja harvempiin asioihin keskittyvän poliittisen ytimen.

Ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson on onnistunut muodostamaan maahan liikkeen, joka on puhutellut useampaa ruotsalaista kuin kukaan on uskaltanut odottaa. Puolueen vaikutusvalta on jo niin suuri, että virallinen Ruotsi vaikenee siitä. Tämä on takuuvarmasti myös Jussi Halla-ahon tavoite.

Tunteikkaassa jäähyväispuheessaan Soini sanoi perussuomalaisten kanssa vietetyn matkan olleen kaiken ajan ja vaivan arvoinen. Voi olla, mutta pohtiiko Soini samalla sitä, onko nyt nähtävillä oleva lopputulos ollut todella vaivan arvoinen.

Perussuomalaisen puolueen nousu on monella tavalla ollut Soinin oma show. Sen sijaan sen jatko ei ole showmiestä enää kiinnostanut.

Pitäkää tunkkinne!, on suosittu turhautumista kuvaava suomalainen sutkaus. Se on saattanut tulla myös sanan säilän mestarismiehelle itselleen mieleen.