Berlusconeja riittää

Italian niemimaalla on on ollut

monta huonoa johtajaa. Muuan

Rooman keisari nimitti hevosen

senaattoriksi, toinen soitteli harppua pääkaupungin palaessa.

Meidän ajallamme Italian valtio on jatkanut kehnojen johtajien linjalla. Mussolini (fas.) esitteli muskeleitaan, kielsi puolueet ja sulki vastustajiaan keskitysleireihin. Myöhemmin hän vei maansa toiseen maailmansotaan,

valloitti töin tuskin Albanian ja oli

vähällä hävitä Kreikalle.

Sodan jälkeen kristillisdemokraattien maineikkaimmat johtajat sekaantuivat mafiaan ja salamurhiin. Myöhemmin valtaan tulleet sosialistit sekoittivat tapansa mukaan omat ja yhteiskunnan rahat pahan kerran.

Kuin omaa firmaansa johtaa Italiaa myös nykyinen pääministeri Silvio

Berlusconi (kons.). Hän hallitsee suurimpia viestimiä ja tarjoaa kansalle tietokilpailuja, kevyttä musiikkia ja

pitkäsäärisiä tyttöjä ihailtavaksi.

Berlusconin omat liiketoimet kukoistavat, ja haastemiehet ovat kantaneet portille monta syytettä lahjonnasta.

Italian valtio sen sijaan hoippuu

konkurssin reunalla.

Berlusconi on saanut paljon kuuluisuutta löysillä puheillaan. Hän suositteli EU:n parlamentin jäsenelle keskitysleirin vartijan töitä. Suomalaisten hän ei

uskonut tietävän hyvästä ruuasta mitään.

Tämä Berlusconi, jonka leukaheltta ja otsanahka on kiristetty nutturalle niskaan, kehui käyttäneensä rattopojan taitojaan Suomen presidenttiin, kun käytiin kiistaa ruokaturvallisuusviraston toimipaikasta.

Sanalla sanoen; naurettava mies. Jos tämä herra Berlusconi olisi tavallinen eläkeläisukko, hän saisi vapaasti höpistä mitä vain viinituvan nurkassa. Italian pääministerin puheina typeryydet ovat kuitenkin varsin kiusallisia.

Italialainen toimittajakollega

kauhisteli muutama vuosi sitten

Brysselissä maansa johtajan puheita. Hävetti kuulemma suunnattomasti. Ymmärsin hyvin.

Meillä Suomessa johtajia vahditaan onneksi tarkasti. Jos joku alkaa töpeksiä, omat yleensä panevat äijät vaihtoon

– tai sitten saavat vaaleissa takkiinsa.

Uudessa eduskunnassa on ainakin muutama paha pölvästi, joka joutaisi kantaa tikulla pihalle. Ei kun vitsi, vitsi. Poistan tuon kohdan. Jäävättäköön minut kolumnin kirjoittamisvuorosta kuukaudeksi tai ainakin kahdeksi viikoksi.

Eduskunnassa on yksi viinaan menevä ja löysiä puhuva sahuriukko. Sahureille sattuu, eikä sahuri tarvitse eduskunnassa välttämättä luku- tai kirjoitustaitoa. Riittää, kun jaksaa selata iltapäivälehtien lööpit läpi.

Eduskunnassa on myös kaksi hölösuista, perussuomalaista tohtorismiestä. Toinen puhuu kuin Berlusconi mutta peruu puheitaan. Toinen kertoo viljelevänsä huumoria. Niinhän se

Berlusconikin.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Juho Eerola puolustaa näitä tohtoreita sanomalla, että myös Tony Halme teki

ja puhui kaikenlaista eikä hänellekään mitään seuraamuksia tullut. Halme

tosiaan nimitteli presidenttiä ja uhosi panevansa eduskunnan ovelle kellokortin, mutta joikin sitten itsensä

eläkkeelle ja sortui pikkurikoksiin.

Jos Halme on persujen mittapuu, niin paljon on vielä tohtoreilla vapauksia.