Turkki on heikko lenkki ‒ kuuluuko maa osaksi läntistä arvoyhteisöä? Erdoğanin viimeaikaiset toimet jättävät kysymyksen ikävästi ilman vastausta

Mitä Turkki oikeasti haluaa, ei selviä ehkä koskaan. Kuva: Eija Mansikkamäki

Mielipide|Politiikka

20.5.202208:35

Kolumni

Jouni Kemppainen

Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin venkoilu Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä on hyvä muistutus kansainvälisen yhteistyön pimeästä kääntöpuolesta. Kun tilaisuus painostukseen ja omien etujen ajamiseen toisten kustannuksella avautui, Erdoğan tarttui siihen välittömästi.

Lopullisesti Turkki tuskin pohjoisten demokratioiden jäsenyyttä torppaa, mutta jotakin siitä on lännen varauduttava maksamaan.

Samalla Turkin sooloilu kiinnittää huomiota myös siihen, millaiseen kansojen väliseen puolustusliittoon Suomi on päättänyt liittyä. Vaikka Erdoğan hyvin tietää, ettei kurdien itsenäisyyttä ajavan PKK-järjestön toiminnan laajuus ja tuki Suomessa ole käytännössä millään tavalla merkittävää, terrorismin tukemisesta syytetään meitäkin.

Ottamatta kantaa PKK:n toimintatapoihin, pohjoismaiseen ajatteluun toki kuuluvat vähemmistökansallisuuksien oikeuksien ymmärtäminen ja tukeminen. Erdoğanin itsevaltainen, demokratiaa heikentävä ja kurdeja kohtaan aggressiivinen politiikka on sekä Suomessa että muualla EU:ssa perustellusti kritiikin kohteena.

Juuri nämä asiat ovat olleet myös Turkin EU-jäsenyyden esteitä pitkään.

Mitä Turkki oikeasti haluaa, ei selviä ehkä koskaan. Joka tapauksessa Erdoğan haluaa esiintyä omalle yleisölleen kotimaassaan vahvana länttä haastavana johtajana. Samalla hän suuntaa huomion oman maansa jättimäisestä inflaatiosta ja talousvaikeuksista muualle. Lisäksi Erdoğan haluaa kunnioitusta länneltä ja kenties suoraa taloudellista tukea.

Jo ennestään EU on maksanut Turkille miljardeja Lähi-idästä suuntautuvan pakolaisuuden hillitsemisestä. Kun Venäjän sotapolitiikka aiheuttaa ruokakriisin Turkin naapurimaissa, pakolaisaalto on hyökymässä uudelleen Eurooppaan. Turkki on taas portinvartija, joka saattaa hyvinkin haluta palveluksistaan rahallisen korvauksen.

Venäjän hyökkäykseen Turkki suhtautuu kriittisesti ja on osana Naton linjaa myös rajoittanut Putinin laivaston toimia Mustallamerellä. Samalla Turkki on esiintynyt sovittelijana Venäjän ja Ukrainan neuvotteluissa. Lännessä on myös huolestuttu siitä, että Turkki ymmärtäisi liikaakin sotarikoksiin syyllistyneen Venäjän toimia.

Näin tuskin käy. Varmin tae tälle on Venäjän hyökkäyksen paha epäonnistuminen Ukrainassa. Yhä kovemman kansainvälisen arvostelun kohteeksi joutuneen presidentti Vladimir Putinin ymmärtäminen hapertuu myös Kiinassa ja Intiassa.

Turkin ei kannata enää lännen yhtenäisyyttä tässä asiassa horjuttaa. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vaikeuttaminen olisi lopulta Turkille itselleenkin haitaksi.

Vaikka Erdoğan johtaa isoa sotilasmahtia, myös Turkki on kiinnostunut saamaan tukea ulkoista uhkaa vastaan, jopa Suomelta tai Ruotsilta.

Yhdysvallat on ottanut vastuulleen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden. Tästä viimeisimpänä osoituksena on presidentti Sauli Niinistön tapaaminen presidentti Joe Bidenin kanssa torstaina. Suomen ja Ruotsin kannattaa tässä asiassa pitää päät kylmänä.

Sen sijaan Yhdysvallat ja EU joutuvat saattelemaan Erdoğanin Turkin takaisin läntiseen ruotuun, ainakin tällä kertaa.

Samalla on kysyttävä, kuuluuko Turkki osaksi läntistä arvoyhteisöä. Erdoğanin viimeaikaiset toimet jättävät kysymyksen ikävästi ilman vastausta.

Huolimatta isosta armeijastaan Turkki on poliittisesti Naton heikoin lenkki.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.