Vesileikkipäivässä ohjelmaa on koko perheelle. Rannalla kisaillaan muun muassa, kuka on nopein kääpiökävelyssä.
Vyötetyt vesipedot
Vajaa parikymmenasteinen vesi tuntuu aluksi kuin veitseniskuilta, mutta siihen tottuu nopeasti.
Vesijumppaohjaaja Jani Saukko opastaa Sofi Kinnusta uimaan räpylöillä.
Lapsia viileä vesi ei häiritse. Käsipohjakisassa voittaja ratkeaa vasta maaliviivoilla.
”Juoskaa veteen täysillä – muuten teitä alkaa jänistää”, kouluttaja Eevaliisa Anttila käskee. Osallistujat keräävät rohkeutta.Vesijuoksuun hurahtanut vesivyökansa hölkkää vaikka jääkylmässä järvessä.
Yy kaa koo, nyt!
Vesijuoksuvalmentaja Eevaliisa Anttila pakottaa värikkäisiin vöihin sonnustautuneen joukon pinkomaan veteen niin kovaa kuin kintuista lähtee.
Rantakivet kipristelevät jalkapohjia ja alle parikymmenasteinen vesi vihloo herkkää hipiää. On juostava henkensä edestä, jotta tarkenee.
”Kädet kauhovat läheltä vartaloa, jalkapohjilla poljetaan vauhtia”, Anttila ohjeistaa.
Alkujärkytyksen jälkeen kroppa alkaa lämmetä. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, tulee melkein hiki. Kastan pääni veteen ja hihkun. Tämä on ihanaa!
Laitostuneet uimatottumukset
Anttila pani vuosituhannen taitteessa merkille, että suomalaisten uimatottumukset ovat laitostuneet.
”Kun aloin tehdä töitä vesiliikunnan parissa, huomasin, että ohjattua vesiliikuntaa järjestetään vain uimahalleissa. Ainoastaan rantauimakouluja vielä pidettiin”, hän kertoo.
”Entiset sukupolvet olivat tottuneet uimaan pitkiä matkoja järvissä. Nyt kavahdetaan heti, jos vesiheinä vähän kutittaa jalkaa. Haukiakin pelätään.”
Suomessa on noin 200 uimahallia, joista suurin osa rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla. Kylpylät yleistyivät 80-luvulla, ja nyt niitä on noin 40.
Hellekesänä 2003 Suomen Vesiliikuntainstituutti ryhtyi yhdessä Suomen Ladun kanssa markkinoimaan vesijuoksua. Kansa innostui ja ryntäsi vöineen veteen.
”Vesijuoksun myötä alkoi uusi luonnonvesissä liikkumisen buumi”, Anttila iloitsee.
Vesileikit kesän suola
Vesiliikuntainstituutin järjestämä vesileikkipäivä Jyväskylän Tuomiojärvellä saa taaperot innostumaan uinti- ja rantaleikeistä. Aikuisetkin pääsevät tositoimiin järvihölkkä- ja vesijumppatreenissä.
Viisivuotias Ida Nyman oppi uimaan viime kesänä mökkijärvellä. Viileä kesä ei menoa haitannut.
”Aikuisille vesi oli liian kylmää”, hän nauraa.
Käsipohjakisassa terävä kivi rikkoo pienen kämmenen ihon, tulee itku. Eipä kuitenkaan mene aikaakaan, kun pikkuneiti Nyman on taas vedessä.
Kahdeksanvuotias Sofi Kinnunen loistaa rantajumpassa. Tytöltä sujuu hiekalla niin kääpiökävely, takaperin juoksu kuin jänisloikka. Myöhemmin hän pääsee testaamaan uintia räpylöiden kanssa. Niillä saa huimasti tehoa potkuihin.
Vesileikkipäivät on tarkoitettu lähinnä lapsiperheille, mutta yritys järjestää myös muita luonnonvesitapahtumia, kuten yhteisiä järvihölkkiä ja vesivoimisteluja.
Parin tunnin vesijuoksuopastukset ovat Anttilan mukaan kaikkein suosituimpia ja niitä järjestetään ympäri Suomea.
Ruuhkaa juoksuradoilla
Vesijuoksu ei siis ole kloorivesien kantalaji, vaan liikuntamuoto sai alkunsa uimahallien ulkopuolella.
”Vesijuoksusta tuli muutamassa vuodessa suosittua myös uimahalleissa”, Anttila toteaa.
Nykyisin uimahallien vesijuoksuradoilla on ruuhkaa, sillä laji on vienyt suomalaiset mennessään. Uimavalvojien arvioiden perusteella jopa 70 prosenttia aikuisista uimahallikävijöistä juoksee ja vain 30 prosenttia ui.
Vesijuoksu on Anttilan mukaan ergonomisempaa kuin uinti, sillä siinä niska ei kipeydy.
”Vesijuoksu soveltuu erityisesti alaraajojen nivelkivuista kärsiville, niska- ja selkäkipuja poteville, ylipainoisille, vammaisille, pitkäaikaissairaille, ikääntyneille ja monenlaisille kuntoutujille sekä urheilijoille peruskuntoharjoitteluun ja korvaavaan harjoitteluun”, hän luettelee.
Monia vesijuoksijoita miellyttää myös, että juostessa voi samalla jutella kaverin kanssa.
Voimaa talven varalle
Mikä sitten saa suomalaiset syöksymään vyön kanssa viileään järviveteen?
”Suomessa on monta ainutlaatuista asiaa, kuten sauna ja kesämökkikulttuuri. Olemme tottuneet viettämään pitkiä aikoja järven äärellä. Muissa maissa ei ole lähimainkaan samanlaista suhdetta veteen. Meillä järvivedestä nauttiminen tulee äidinmaidossa”, Anttila hehkuttaa.
Järven selällä ei tarvitse ahdistua vihaisista vierekkäinjuoksemisesta valittajista eikä urheiluhulluista ohittelijoista. Vain rantaviiva on rajana.
”Kuumina kesinä hölkkääjän ei tarvitse hikoilla pururadalla, vaan juoksulenkki virkistävässä järvivedessä ajaa saman asian”, Anttila lisää.
Järvihölkkä sopii myös karaistuneiden avantouimareiden kesäharjoitteluun. Kylän mammojen torikokouspaikaksikin järvestä on.
”Pohjois-Karjalassa on kylä, joka kokoontuu järvelle jorisemaan. Paljon muitakin tapahtumia järvikansa keksii!”
Anttila kertoo itse saavansa vedestä voimaa talven varalle.
”Järvessä liikkuminen on esteettinen elämys ja ekologinen urheilumuoto.”
Lisätietoja: www.vesiliikunta.com
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
