Kaikki kirjat eivät vanhene. Taisto Airikka pitää käsissään kaksiosaista Suomen sukukirjaa, jonka hinnaksi on merkitty 500 euroa.
Punaparran puodissa avautuu koko maailma
Elämä kirjoissa
Ilman kirjojakin voi elää, mutta mitä elämää se sellainen on! kuuluu Taisto Airikan motto. Airikalle kirjoista tuli elämäntapa.
TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Jaana Kankaanpää Luumäen Taavetissa www.antikvaari.fi
Antikvariaatti tulee olohuoneeseen
” Tietosanakirjat ovat antikvaarinen ongelmajäte. ”
Luumäellä Taavetin taajamassa sijaitsee liike, josta avautuu kirjaimellisesti koko maailma. Antikvariaatti Punaparta pursuu kirjoja, jotka leviävät netin kautta aina Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten puhumattakaan koko Suomen syrjäkylistä.
Airikka itse on punapartainen Punaparran sielu. Hän aloitti antikvaarisen kirjakaupan internetissä vuonna 2005, kun omat kirjahyllyt ja sängynaluset alkoivat täyttyä. Pian kirjoille löytyi liikehuoneisto Taavetista ja Airikan yritys siirtyi sinne, mutta nettikauppa jäi rinnalle.
Elämänkerrat ja harrastukset kysyttyjä
Taavetti on talvipäivänä hiljainen, mutta kesällä kaupan ovi käy tiuhaan, kun kesämökkiläiset hakevat ajankulua lomalleen. Talvella kaupan pelastus on netti.
Punaparralla on myymälässä noin 15 000 kirjaa ja netissä liki 13 000. Antikvaari.fi-sivuilla on noin 20 000 käyntiä kuukaudessa ja yhteensä 135 000 nimikettä noin 40 antikvariaatin varastoista.
Airikka selaa vihkoa, johon hän on kirjannut alkuvuoden tilaukset. Tammikuussa kirjoja on postitettu esimerkiksi Suomussalmelle, Sulkavalle, Simpeleelle, Meltaukseen, Poriin ja Hämeenlinnaan.
”Netin kautta antikvariaatti tulee olohuoneeseen. Jos sivuiltamme ei löydy etsimääsi kirjaa, voit panna sen puutelistalle ja saada sen heti, kun se tulee johonkin antikvariaattiin”, Airikka vinkkaa.
Talvella puolet myydyistä kirjoista menee netin kautta, kesällä vajaa kolmannes.
Kirjojen kierto nopeutuu
Punaparran hyllyt saavat kirjanystävän silmät kiilumaan. Parhaiten liikkuvat elämänkerrat, uutuudet ja dekkarit. Nuoret kysyvät mangaa ja scifiä.
Kirjat tulevat kuolinpesistä ja muutoista, siivouksen jäljiltä. Airikka kiertelee myös kirpputoreja ja ilmoittaa lehdissä.
”Hyvää ei tule tarpeeksi, mutta niin sanottua ynnä muuta aivan liikaa.” Se ynnä muu tarkoittaa esimerkiksi kirjakerhokirjoja ja Valittujen Palojen kirjavalioita. Ne menevät Pelkosen Esalle sikalan lämmitykseen. Kannet revitään pahvinkeräykseen ja lehdet poltetaan.
Tietosanakirjoilla on sama kohtalo. Airikka rakentaa mökilleen tiedon portaita: oikein huonokuntoisista kirjoista on tehty kasa, joka on peitetty maalla. Päälle tulee Tiedon portaat -kirjasarjoista portaat. Sarjoja on varastossa jo neljät.
”Ei niitä osta kukaan. Ihan pahaa tekee, kun joku Spectrum-sarja on maksanut aikanaan 10 000 markkaa eikä se kelvannut kellekään, vaikka yritin myydä euron kappale. Tietosanakirjat ovat antikvaarinen ongelmajäte.”
Oheispalvelut tuovat asiakkaita
Kirjan ikä on lyhentynyt. Uutuuskirjoja saa kirjakaupoista pari vuotta, sitten ne siirtyvät antikvariaatteihin. Ruotsissa joulun uutuudet voivat olla jo aattona netissä myynnissä alennuksella.
Sitten on niitä kirjoja, joiden arvo pysyy. Mika Waltarin Sinuhe käy yleensä vain kääntymässä hyllyssä. Vanhat venäläiset klassikot pitävät pintansa ja Keltainen kirjasto on varma menijä. Ruotsalaisdekkarien buumi on pysynyt pitkään, ja nuoret ovat löytämässä sotakirjat.
Jos tilaa kirjan netin kautta, saa sen postitse nopeasti. Airikkaa harmittaa, että postimaksut ovat nousseet pilviin. Jos lähetyksen paksuus ylittää kolme senttiä, se on pantava pakettina, jonka pienin maksu on 8,50 euroa. Se on kuuden euron kirjasta paljon.
”Ilmoitan asiakkaalle, että samalla hinnalla voit tilata muitakin kirjoja. Yli 8,50 euroa en peri postituksesta.”
Antikvariaatissa kirjan keskihinta on 7–8 euroa. Arvokkaitakin kirjoja on: Waltarin signeeraama Runoja maksaa 350 euroa. Kyseessä on nro 993 tuhannen kappaleen painoksesta.
Punaparta on haalinut muutakin toimintaa kuin kirjamyynnin. Liikkeessä sijaitsee paikallisten kulttuuritapahtumien lipputoimisto, asiakkaiden käytössä on maksuton nettinurkka ja liikkeessä voi käydä lukaisemassa päivän lehdet.
”Pelkkää asiakkaiden kalastelua”, Airikka kuittaa.
Asiakkaat myös tuovat kirjoja myytäväksi. Nyrkkisääntö on, että jos kirjan ulosmyyntihinta on vaikkapa kymmenen euroa, asiakas voi ottaa tilalle viiden euron arvosta kirjoja tai rahana 30 prosenttia eli kolme euroa.
Minkä kirjan Airikka haluaisi ostaa?
”Oman paikkakunnan kirjailijan Ilkka Remeksen Pääkallokehrääjä on kiven alla. Siitä pyydetään 50–60 euroa. Sinuhen hinnat alkavat 20 eurosta kunnon ja painoksen mukaan. Nyt on hyllyssä vain yksi, ja sekin on tanskankielinen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
