Ennen uimahallit olivat ahdistavia kammioita, joissa saunominen oli kiusallista − nyt tilanne on aivan toinen
Gradun kirjoittamisen vastapainona aloitettu uintiharrastus avasi toimittaja Henna Lääverille pääsyn uuteen kulttuuriin. Sen jännitteet valkenivat nopeasti.
Teini-iässä uimahallit olivat ahdistavia kammioita, joissa saunominen oli kiusallista, hiusten kastelu pakollista ja vesijuoksuvyö nolouden huippu. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenAloitin alkuvuodesta rennon ja lähinnä gradustressin purkamiseen tähtäävän uintiharrastuksen. Tunti altaassa pari kertaa viikossa toimi tehokkaana pakona läppärin ja jatkuvan tavoitettavuuden keskeltä.
Palasin altaaseen pitkän tauon jälkeen. Teini-ikäinen minä muisti uimahallit ahdistavina kammioina, joissa saunominen oli kiusallista, hiusten kastelu pakollista ja vesijuoksuvyö nolouden huippu.
Nyt tilanne oli aivan toinen. Noustessani saunan lauteille sain siellä jo istuvilta vanhemmilta rouvilta iloiset tervehdykset. Sama toistui uusien ihmisten kanssa seuraavallakin kerralla. Saunassa vaihdettiin lyhyet ajatukset säästä, löylyn virkistävästä vaikutuksesta tai altaan täyttävistä koululaisista.
Muutos ei ole tapahtunut uimahallissa, vaan minussa. Minut on hyväksytty uuteen yhteisöön. Pian huomasin itsekin tervehtiväni muita saunojia ja ihmetteleväni kevään kylmyyttä. Saunomisesta tuli mukava osa uimareissua.
Suotta ei sanota, että sauna on suomalaisen pyhäkkö. Siellä on synnytty, kuoltu, avauduttu ja oltu hiljaa.
Saunan taian ei pitäisi olla yllätys, onhan sauna ehkä yksi suomalaisen kulttuurin maagisimmista paikoista. Suomen saunaseura ry:n toiminnanjohtaja Janne Koskenniemi vahvisti MT:n sauna-aiheisessa jutussa (MT 4.7.), että yhteisöllisyyden kokemus yleisissä saunoissa on ihan tosijuttu.
Eikä suotta sanota, että sauna on suomalaisen pyhäkkö. Siellä on synnytty, kuoltu, avauduttu ja oltu hiljaa. Koskenniemen mukaan yksi suomalaisen saunakulttuurin pohjakivistä onkin se, että saunassa ollaan ilman titteleitä.
Olemme siis kaikki yhtä ilkosillamme ja yhdenvertaisia. Siksi järkytyinkin kuullessani, ettei uimahalli ei ole ollut kaikille uimahallivierailijoille yhtä turvallinen paikka kuin minulle. Toimittaja Tiina Ellilä kertoi Aamulehdessä kesäkuussa, kuinka hänen uimanopeudestaan suivaantunut senioriuimari oli kirjaimellisesti käynyt häneen käsiksi.
Mielessä niin altaassa kuin saunassa kannattaa pitää saunaseuran puheenjohtajan MT:lle antama vinkki yleisten saunojen käyttäytymissäännöistä: ”Hyvin pärjää sillä, ettei ole ihan ääliö.”
Taustalla lienee Tampereen kaupungin kädenojennus 65 vuotta täyttäneille uimareille, minkä myötä he ovat vuoden 2024 alusta lähtien päässeet pulikoimaan Tampereen kaupungin uimahalleissa ilmaiseksi tiettyyn aikaan päivästä.
Etuus on ilmeisesti synnyttänyt osalle hiljaisen käsityksen ”heidän uintivuorostaan”, jonne ei olisi asiaa muilla kuin ilmaisvuoron väellä. Oman uimahalli-ihailuni jälkeen oli karmivaa lukea kokemus suoranaisesta päälle karkaamisesta.
Uimahallien ilmaisaika varttuneemmille on Tampereen kaupungin mukaan vaikuttanut positiivisesti seniorien aktiivisuuteen. Kokeilun myötä senioreiden uintimäärät nousivat reiluun 120 000 käyntiin vuoden 2024 aikana. Myös uimahallit ja ja maauimala ovat muutenkin kovassa käytössä. Niissä vieraili lähes miljoona asiakasta viime vuoden aikana.
Itse olen ikäni puolesta vasta puolimatkassa kohti ilmaisia uinteja, mutta aion silti jatkaa hyvin käynnistynyttä harrastusta. Mielessä kannattaa niin altaassa kuin saunassakin pitää saunaseuran vinkki yleisten saunojen käyttäytymissäännöistä:
”Hyvin pärjää sillä, ettei ole ihan ääliö.”
Kirjoittaja on MT:n kesätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
