Kisa kiihtyy ruuan ympärillä

Onko teidän perheessänne tapana syödä chia-siemeniä? Entä kvinoapuuroa? Jos vastaus on ei, teidän olisi korkea aika tutustua, sanovat markkinoijat. Nehän ovat superruokaa.

Ostin koemielessä kotiin 
pussillisen pikkuruisia chia-
siemeniä ja laitoin ohjeen 
mukaan likoamaan veteen. 
Aamulla nostelin siemen­liisteriä aamupuuron laidalle. Maku oli olematon ja ulkonäkö muistutti sammakon kutua.

Seuraavana päivänä liotin siemenet kauramaitoon ja 
lisäsin mausteeksi vanilja­sokeria. Näin siemenet sopivat kuulemma jälkiruokaankin. Ripottelin kuitenkin puuroon vanhasta muistista kotimaista pellavarouhetta enkä muistanut 
kokeilla koko uutuutta.

Päätin luottaa siihen, että pitkä hyvä elämä on mahdol­linen ilman Guatemalan ja Meksikon ihmesiemeniä.

Aion antaa myös kvinoa­puurolle tilaisuuden vierailla aamiaispöydässämme.

Andien vuoriston alkuperäiskasvi turvasi aikoinaan inkojen proteiinin saantia. Nyt se on 
lihasta kieltäytyvien vegaanien suosikkiruokaa länsimaissa.

Eettiset periaatteet voivat johtaa tahtomattamme ojasta allikkoon. On hienoa ajatella, 
että kvinoan viljely vientiin 
on kohentanut bolivialaisten viljelijöiden elinoloja. Samalla 
on käynyt niin, että nopeasti kallistunut terveyskasvi on 
jo liian kallista tavallisten 
bolivialaisten ruokapöytään.

Superruuasta tavataan 
puhua vakuuttavalla äänellä, vaikka mikään taho ei säätele tai valvo nimityksen käyttöä. Se on markkinointikeino, 
jolla myydään tyypillisesti maapallon toiselta puolelta tuotua syötävää.

Eksoottisten ruokien taitava markkinointi on kova haaste 
kotimaiselle tuotannolle. Meillä on omasta takaa valtaisa määrä syötävää, jota voi hyvällä syyllä nimittää superruuaksi.

Tuontiin olisi hyvä reagoida 
nopeasti kuluttajia palvele­valla tiedolla ja tarinoilla. 
Monet meistä haluavat tietää, mitä ruokia syömällä voimme unohtaa chia-siemenet, spirulinat ja amarantit.

Elintarvikkeiden kansallista koostumustietopankkia Fineliä on syytä pitää nykyistä paremmin ajan tasalla. Sivustolla voi vertailla vaikkapa proteiinipitoisuuksia, jos tieto uutuuksista on saatavilla.

Ruoka yhdistää, mutta 
myös jakaa meitä kuppikuntiin. Itse taidan kuulua siihen keski-ikäisten kuppikuntaan, jolle kotimainen alkuperä on maailman tärkein asia.

Suuri osa lähiruuasta on oman mittapuuni mukaan superruokaa. Sitä edustivat mökkilomalla esimerkiksi asikkalalaisen leipomon 
ruisjuureen leivottu leipä, Päijänteen muikut ja lähi­pellon mansikat.

Tuottajien ja elintarvike­teollisuuden on tärkeä seurata 
nuorten kuluttajien mieltymyksiä. Jos possun sijaan halutaan kasvikunnan proteiinia, sitä on syytä tarjota kätevässä muodossa.

Kasviproteiini sopii mainiosti joka kodin käyttöön. 
Kokeilunarvoiselta vaikuttaa esimerkiksi kuoreton hernerouhe, josta saa kätevästi 
hyvin sulavaa valkuaista sosekeittoon tai murekkeeseen.

Varmaa on, että kilpailu 
ruuan ympärillä kiihtyy. 
Kaurapuuro säilyy taatusti oman elämäni superruokana. Annan mielelläni köyhien 
bolivialaisten nauttia heille tärkeän kvinoapuuronsa.

tarja.halla@mt1.fi