Kasvishuumaa K uopiosta

Porkkanaleikkele 

Kasvis-juustoleikkele 

Pinaatti-sienirulla 

Paprikaleikkele 

Punajuurirösti 

TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Jaakko Martikainen ja Markku Vuorikari

Kuopiolaisen Kasvis Gallerian työntekijät saavat joka päivä väriterapiaa. Porkkanat, lantut, paprikat, parsakaalit hehkuvat oranssia, punaista ja vihreää. Kasviksista syntyy tankoja ja terriinejä, raasteita ja röstejä – mitä vain toimitusjohtaja Tarja Peltolan ideoita pursuava pää keksii kehittää.

Tarja ja Heikki Peltola ovat pyörittäneet yhteistä elintarvikeyritystä 18 vuotta. Ensin oman maatilan karjakeittiössä Kuopion Vehmasmäessä, sitten tilan maille rakennetussa tehdashallissa ja nyt viidettä vuotta 2 300 neliön teollisuushallissa Leväsessä.

Kasvis Gallerian tarina alkoi käyristä porkkanoista, joille piti tehdä jotain. Nuori emäntä raastoi ja kypsensi, soseutti ja sekoitti. Tuotevalikoima alkoi kasvaa, mukaan tulivat marjat, hedelmät ja muut kasvikset.

Yrityksen syntyä avitti Savonia-ammattikorkeakoulun jatkojalostuskurssi, jolle Tarja lähti porkkanat kainalossa. Kaksivuotinen kurssi poiki opin lisäksi mahtavan verkoston, sillä saman kurssin satoa ovat muun muassa Alahovin viinitila, Marjavasu, Peltolan juustola ja Lihaniekka.

”Yhdessä on markkinoitu ja benchmarkattu toisiamme. Aina voi kilauttaa kaverille tai vaikka varoittaa toista, että älä vain näin tee”, Tarja kiittää.

Kasvis Gallerian kasvu on ollut huimaa. Vehmasmäestä muuton jälkeen liikevaihto on kaksinkertaistunut kahteen miljoonaan euroon. Tälle vuodelle on budjetoitu 2,5 miljoonan euron liikevaihto, ja tavoitteena on olla Suomen johtava kasvistalo vuonna 2011 viiden miljoonan euron liikevaihdolla.

Suurkeittiöpuolella Kasvis Galleria tunnetaan jo hyvin, sillä alussa tuotteita tehtiin vain sinne. Laiva- ja lentoyhtiöt ja ravintolat ihastuivat aitoihin, käsintehdyn oloisiin herkkuihin, joiden raaka-aineet ovat 80-prosenttisesti suomalaisia.

Vähittäiskaupoissa tuotteiden tunnettuudessa on vielä tekemistä, mutta Peltolat uskovat, että kasviksissa on tulevaisuus – niiden kysyntä lisääntyy.

Yrityksen kasvua ei kuitenkaan haeta oman elämän kustannuksella. Edellisen teollisuushallin avajaisissa Heikiltä kysyttiin, jääkö yrittäjälle aikaa muuhun kuin työhön. Tämä totesi, ettei jää, sillä yrittäjää ei pysty mikään korvaamaan. Silloin Tarjalla soi hälytyskello.

”Tuntui, että nyt on väärä suunta. Kymmenen vuotta jatkunut uurastus alkoi puuduttaa, täytyy löytää myös vapaa-aikaa”, Tarja muistaa ajatelleensa.

Peltoloille ei tullut burn outia, vaan luonto puuttui peliin.

”Saimme iltatähden. Sini Satu Tuulia syntyi vuonna 2001. Anna oli silloin 16 ja Mikko 14 vuotta. Jäin ensimmäiselle ihan oikealle äitiyslomalle kuukautta ennen Sinin syntymää”, Tarja kertoo hymyillen.

Tarja ja Heikki tsemppasivat työntekijöitään niin, että nämäkin syttyivät yrittäjyydestä. Tarja poikkesi tehtaalla vain tiukoissa kurveissa, ja äitiysloman päätyttyä aikaa perheelle ja työlle on jaettu entistä tasaisemmin.

Perhetilanne on sittemmin muuttunut. Sini on jo ekaluokkalainen, Mikko työskentelee mukana yrityksessä ja Anna opiskelee Joensuussa teologiaa.

Tarja Peltola on Kasvis Gallerian toimitusjohtaja ja vastaa tuotekehityksestä. Heikki firman talousjohtajana pitää numerot kurissa.

Parivaljakko toimii hyvin, sillä siinä missä Tarjalla pää sauhuaa, Heikillä se pysyy kylmänä.

”Heikki on ensimmäinen karsija, faktaihminen. Jos idea menee Heikin seulan läpi, sillä voi olla kaupallisia mahdollisuuksia. Heikki antaa puhtia, ei lannista”, Tarja kehuu puolisoaan.

Ideoita on riittänyt, sillä Kasvis Gallerialla on kolmisensataa tuotetta, joista 150 on aktiivisia. Jotkut hyvät tuotteet ovat tulleet markkinoille liian aikaisin ja sen takia pudonneet, kuten sieni-mustajuurileikkele tai kasvislasagne, jotka eivät menestyneet vähittäiskaupassa.

Kaikilla yrityksessä on uuden luomisen henki. Haastattelua tehtäessä Tarja saa välillä maistettavakseen leipomoille tarkoitetun leivän täytteen. ”Joo, nyt se toimii. Anna mennä”, hän evästää.

Nita Kauppinen on tullut Tarjan pariksi tuotekehitykseen, mutta muidenkin työntekijöiden ehdotuksia kuunnellaan. Oma väki on toinen siivilä Heikin jälkeen.

Taannoin Tarjalla oli koko viikon sellainen tutina, että nyt muuten lähtee. Viikonloppuna Tarja ja Heikki hiipivät töihin ja Tarja haki raaka-aineet eteensä. Tunnustelemalla ja nuuskimalla hän jaotteli aineita kattiloihin. Luova hulluus synnytti neljätoista eri tuotetta.

”Pitää inspiroida niin, että hinta pysyy kurissa. Veikkaan, että ainakin puolet näistä tulee elämään.”

Yksi tuon viikonlopun oivalluksista on pelkkää porkkanaa, mutta sellaisessa muodossa, että se saa lapsen tarttumaan kasviksiin.

Suomalaiset juurekset, marjat ja sienet ovat Peltoloiden mielestä upeita raaka-aineita, joista riittää ammennettavaa ihan omalla tavallamme. Ei tarvitse matkia muiden maiden ruokakulttuureja.

”Pohjoismainen ruokakulttuuri on jäänyt muiden jalkoihin, kun emme ole ilenneet rummuttaa sitä. Tarvitaan isompaa esilletuloa”, Tarja miettii.

”Keittiömestareitten ja mediakokkien kautta sanoma menee perille, ja lapsista pitää lähteä liikkeelle.”

Tarja kertoo esimerkin siitä, miten vasta muualta tulleen arvio havahduttaa arvostamaan omaa.

”Olin esittelemässä ranskalaisryhmälle tuotteitamme. He maistelivat ja totesivat pateista ja terriineistä, että ihan hyvää. Sitten he näkivät porkkana- ja lanttulaatikon ja kysyivät, mitä ne ovat. ’Suomalaista perinneruokaa’, vastasin. Vieraat maistoivat, ja voi sitä ihastelun määrää. Ihanaa, tosi herkullista, ranskalaiset ylistivät.”

Perinnelaatikot ovat edelleen Kasvis Gallerian valikoimissa siinä missä hienommilta kuulostavat bavaroiset ja terriinit.

”Rinnan modernia ja perinteistä, puhtaasti ja raikkaasti. Se on meidän juttumme.”

Juureksiin tulee ihana maku, kun ne maustetaan suolalla, sokerilla ja hunajalla ja paahdetaan.

Käsintehdyn tuntu syntyy, kun Katri Rönkkö leikkaa juurekset veitsellä lohkoiksi.