Koululaisen kolumni: Media mustaa ruoan

Sosiaalinen media on leikkikenttä, jonne mahtuu myös astetta erikoisempi ihminen, uutinen tai asia. Valitettavasti someen mahtuu myös ruoka. Media ja ruoka eivät ole koskaan kulkeneet käsi kädessä, ja ruoasta väitteleminen jatkuu.

Media ruokkii epäilyksiä ruokaa kohtaan, ja jopa banaani on jonkin tutkimuksen mukaan lihottavaa. Emme voi kohta nauttia edes vesilasillisesta.

Miten on tultu tilanteeseen, että niin yksinkertainen asia kuin ruoka on niin suuren tutkimuksen ja ihmettelyn arvoinen?

Ehkä siksi, että mediassa siitä voi aina keksiä kirjoitettavaa. Jos jokainen söisi vain ruokia, jotka median mukaan eivät ole vaarallisia tai lihottavia, mitä voisimme enää syödä?

Vastaus on: emme mitään.

Media on varmasti ruoskinut kaikki maailman ruoat, jopa meille niin tutun ja terveellisen perunan. Tutkijoita riittää ympäri maailmaa, ja he löytävät aina huonon puolen syömästämme ruoasta.

Jos ikäiseni laihduttaja uskoisi kaiken, mitä mediassa sanotaan, mitä hän enää voisi syödä?

Älypuhelinten vuoksi pääsemme jatkuvasti lukemaan uusista ruokatutkimuksista. Mitä enemmän meitä varoitetaan lihottavista hedelmistä ja kaameista täysjyväleivistä, sitä enemmän rupeamme valikoimaan ruokaamme. Rupeamme miettimään sitä niin tarkkaan, että lopulta syöminen on vain lajittelua, ei ruoasta nauttimista.

Jotkut tutkimukset ruoasta pitävät toki paikkansa, mutta kaikki eivät ole luotettavia. Luin kerran jutun, jossa amerikkalaisille syötettiin suklaata säännöllisesti. Kukaan ei lihonut. Moni saattaa olettaa tutkimuksen perusteella, että suklaa on terveellistä ja sen syöminen joka päivä ei ole haitallista.

Saman asian voi testata vaikka ruisleivällä. 15 ihmistä syö sitä päivittäin, ja yhdeksän heistä lihoo kilon. Siitä vedetään johtopäätökset ja rumba alkaa alusta.

Ruoka on meille nautinnollinen asia. Jaksamme leikkiä sillä ja keksiä uusia keinoja välttää liika-ahmimista. Lihomista pelätään niin paljon, että tutkimukset ja väitteet nostavat vain pelkoamme, emmekä arvosta itseämme samaan tapaan kuin ennen.

Mitä loppujen lopuksi teemme näillä tutkimuksilla? Mitään ruokaa ei saisi syödä yli äyräiden, senhän sanoo jo silkka järki.

Kiusaaminen on koulussa väistämätöntä, ja koosta jaksetaan aina huomautella. Jo sana läski saa meidät tuntemaan olomme epämukaviksi, vaikkei sitä olisi meihin kohdistettukaan. Varsinkin meille, joilla on ollut aina painon kanssa ongelmia, sana ei tuo mieleen mukavia muistoja.

Jotkut meistä tekevät mitä vain laihtuakseen. Jotkut noudattavat järjettömiä dieettejä, jotkut seuraavat tutkimuksia terveel­lisestä ja epäterveellisestä ruoasta. Jotkut eivät syö mitään.

Valtaosalle nuorista paino on tabu, josta ei haluta puhua. Painoa on pakko vähentää median kertomien ruoka­huhujen vuoksi. Terveydenhoitajan kuunteleminen ei kiinnosta, täytyy tehdä kuten muut. Kun kaksi keksii uuden dieetin Facebookin etusivulta, hyppäävät muut mukaan siihen.

Söin tänä aamuna ruisleipää, jonka päällä oli juustoa ja kurkkua. Lisäksi join lasin mummon tekemää viinimarjamehua ja appelsiinin. Selasin samalla uutisia puhelimesta ja löysin artikkelin, jossa kerrottiin appelsiinin terveyshaitoista. Luettuani uutisen laitoin puhelimen pois ja jatkoin appelsiinin kuorimista.

Kirjoittaja Milja Veijalainen on 16-vuotias ja käy Kosken koulun 9. luokkaa Imatralla.