Konevoimalla uurnille

Stiina Hovi 

Olen ilmiselvä punavihreä ruotsalainen kristillinen kepulainen.

Olen jo alkanut miettiä eurovaaleja. Tottakai äänestän. Teen tämän silläkin uhalla, että uurnilla käyminen ei ole nykyisin kovin muodikasta.

Gallupin mukaan vain joka kolmas äänestäjä äänestää varmasti. Minulle se sopii. Kun kolmesta kaksi ei äänestä, minun ääneni saa kolminkertaisen painon.

Ehdokasvalinta on vaikeaa, koska ehdokkaita on paljon. Siitä ei kuitenkaan pidä valittaa. Aikoinaan eräissä maissa ehdokkaita oli sama määrä kuin täytettäviä paikkoja. Ei siitäkään hyvää seurannut.

Mutta asiaan. Kun kerran kaikki tässä maailmassa on koneistettu, niin miksei myös ehdokkaan haku. Päätän luottaa Ylen vaalikoneeseen, onhan Yle kansan omistama yhtiö. Sitä paitsi Kantrin emolehti MT on Ylen perustajaosakas.

Ylen vaalikoneesta saa ehdokkaan selville, kun vastaa kysymyksiin. Kevytversiossa on kymmenen kysymystä, vähän tukevampi versio vaatii enemmän. Valitsen kevytlinjan.

Heti alkuun kone kysyy, onko EU menestystarina. No joo, niinkin voisi sanoa. EU on kyennyt estämään sodan Ranskan ja Saksan välillä. Muissa asioissa sen sijaan on vähän kompuroitu, mutta se ei ole niin tärkeää. Vastaan siis että olen jokseenkin samaa mieltä.

Seuraavaksi kone väittää, että EU-jäsenyys on heikentänyt Suomen mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Tämähän on selvä kuin pläkki. Vastaan siis tähänkin, että olen jokseenkin samaa mieltä.

Väitteet kovenevat. Nyt kone väittää, että eurosta on ollut Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Totean, että molempia on ollut, mutta hyötyä sittenkin enemmän, jos kysymys näin esitetään. Ilmoitan olevani täysin samaa mieltä.

Neljäs teesi onkin jo vaikea. Pitäisikö Suomen ja muiden vahvemmassa asemassa olevien jäsenmaiden auttaa nykyistä enemmän ahdinkoon joutuneita jäsenmaita. Mitähän maita kone tarkoittaa? Saksaako vai peräti Espanjaa, jossa on hirmuinen kriisi. Vai puhutaanko nyt Virosta tai Bulgariasta. Kysymys on väärin asetettu! Päätän vastata, että en osaa sanoa.

Sen jälkeen kone tiukkaa kantaani siihen, mitä mieltä olen tavaroiden ja palvelujen liikkumisesta. Liike on kaikki kaikessa eikä sitä kuulemma saisi hankaloittaa mitenkään, vaikka työpaikkoja katoaisi kotimaasta. Olen vapauden kannalla, mutta tämä väite ei saa minua lämpenemään. En tykkää yhtään siitä, että Enso siirtää tuotantoa Ruotsiin. Vastaan olevani jokseenkin eri mieltä.

Mikään gallup ei voi nykyisin olla kysymättä ilmastonmuutoksesta, ei Ylekään. Ilmasto- ja energiapolitiikassa on sitouduttava tiukkoihin päästörajoihin, vaikka se heikentäisi talouskasvua, väittää kone. Olen yllättäen täysin samaa mieltä. Jos tätä ei tehdä, lasku on vielä isompi. Lepsuilu tässä asiassa olisi riskipeliä. Sitä paitsi bioenergia tuo työtä Suomeen.

Sitten kone testaa kantaani maahanmuuttopolitiikkaan. Onko EU:hun hankittava vain ammattimiehiä ja rajoitettava muiden pääsyä maahan. Ymmärrän kysymyksen juonen, mutta olen jokseenkin eri mieltä. Olemme sivistysmaa ja meidän pitää ottaa ammattimiesten lisäksi myös sorrettuja, vainottuja ja sodan jalkoihin jääneitä. Emme voi ummistaa silmiämme maailman hädältä. Jos Suomi ei olisi huolehtinut sotapakolaisista, niin eipä tässä kolumneja kirjoiteltaisi.

Seitsemän kysymystä on takana ja hiki nousee otsalle. On aika katsastaa, löytääkö kone minulle sen oikean. Klikkaan väliaikatuloksia ja kone näyttää minulle listan sopivista ehdokkaista.

Listalla komeilee neljä vihreää, kaksi keskustalaista, kaksi ruotsalaista, yksi kristillinen ja neljä vasemmistoliittolaista. Olen ilmiselvä punavihreä ruotsalainen kristillinen kepulainen.

Vielä pitäisi selvittää kolme kysymystä, joten jatkan. Kone väittää, että Turkkia ei pidä ottaa jäseneksi, koska se on islamilainen maa. Syynä on siis uskonto, ei politiikka. Vastaan, että olen täysin eri mieltä. Parempi Turkki EU:ssa kuin sen ulkopuolella. Sitä paitsi Turkissa sotketaan uskontoa politiikkaan vähemmän kuin Puolassa tai Italiassa.

Alkaa jo väsyttää, mutta loppu häämöttää. EU:n presidentin ja ulkoministerin virat ovat turhia, väittää vaalikone. Ilmoitan olevani jokseenkin eri mieltä. Tasavaltaisena pidän hyvänä että EU:lla on presidentti eikä kuningas.

Sitten loppuun. Kone sanoo, että Suomen pitää liittyä Natoon. Minä sanon, että ei pidä, koska en halua että sotkeudumme lisää muiden sotiin. Meille riittää, että puolustamme tätä plänttiä täällä pohjoisessa. Sotikoot muut Afganistanissa.

Klikkaan nappia ja saan listan minulle sopivista ehdokkaista. Heitä on ainakin demareista, keskustasta, vihreistä, kristillisistä, vasemmistoliitosta, kokoomuksesta ja ruotsalaisista. He kaikki ovat kanssani samaa tai lähes samaa mieltä.

Vaalikone on näppärä keksintö. Sen avulla on todella helppoa löytää itselleen sopiva puolue ja ehdokas.