Luomusjärven keskellä on harjanne, jota pitkin Kevon patikointireitti etenee.
Ilmojen valtias
Syksyinen sumu nousee Pasalassa sijaitsevan Ison Suojärven pinnasta.
Hirvilauma aterioi talvisessa taimikossa Äänekoskella.
Suviseurat olivat tänäkin kesänä mykistävän iso tapahtuma myös ilmasta katsoen.
Lähtö pyritään tekemään vastatuuleen. Ennen lentoa liidin levitetään lähtöalueelle oikeaoppisesti.
Minkkisen erikoisuus on kaksipaikkainen b-ryhmän liidin eli trike. Kyyditettävän tulee olla alle 80-kiloinen.
Urpo Minkkinen on hallitseva Suomen mestari trikelennon luokassa. Trike on painopisteohjattu lentolaite, jonka siipi muistuttaa riippuliidintä. Minkkinen puolustaa trikemestaruutta Iisalmella elokuun lopulla.
Lentoonlähtö vaatii aikaa ja tarkkaavaisuutta, mutta ilmassa istutaan rennosti kuin nojatuolissa.
Korkean paikan kammo ei ole este moottoroidun varjoliidon aloittamiselle. ”Tässä lajissa sitä ei tunne jostain syystä niin paljoa.”Viitasaaren Pasalan kylällä pärisee, kun Urpo Minkkinen, 66, kiihdyttää moottoroidulla varjoliitimellä maatilan pellolla. Siipi ottaa tuulta alleen ja nostaa hänet ja Kantrin valokuvaajan ilmojen tielle. Pian he näkyvät vain pienenä länttinä taivaalla.
Lentämisen hienoutta on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy itse kokea.
”Lennon aikana ajatus pyörii maisemassa. Täytyy olla todella paha stressitila, jos siitä ei pääse eroon ilmassa”, Minkkinen toteaa laskeuduttuaan kesäpaikkansa pihamaalle.
Hän kiinnostui ilmailusta, kun mittariin tuli 50 vuotta.
”Olin harrastanut pitkään kilpa-ammuntaa ja hirvenhiihtoa. Päätin että jotain uutta on keksittävä ennen kuin joudun kiikkustuoliin.”
”Ensin kokeilin kiinteäsiipistä konetta, mutta siinä maailma ei ole samalla tavalla läsnä kuin varjoliidossa. Menin tandem-lennolle, jotta sain selville, että onko minusta lentämään varjoliitimellä. Siitä se lähti.”
Kolmetoista vuotta myöhemmin Minkkisellä on takanaan lähes tuhat lentotuntia ja hän on lentänyt Suomen päästä päähän. Vuosiin mahtuu myös kilpamenestystä.
Moottoroidulla varjoliitimellä eli movalla lentäminen sopii erinomaisesti ilmavalokuvauksen harrastamiseen. Minkkiselle valokuvaus on olennainen osa lentoharrastusta. Hän tallentaa kameraansa luonto- ja kylämaisemia. Arkistossa on yli 100 000 ilmakuvaa. Tuhansia kuvia on esillä hänen Lentäjän näkökulmasta -blogissaan, joka on kerännyt lähes puoli miljoonaa kävijää.
”Ensin kuvasin pienellä pokkarikameralla, mutta nyt käytössäni on järjestelmäkamera ja GoPro. Kuvaaminen on hauska harrastus ja se motivoi lentämään. Pelkkään paikalliseen lentelyyn kyllästyisi aika nopeasti.”
Upi tunnetaan kotiseudullaan Äänekoskella ja kesäpaikassaan Viitasaarella ahkerana ilmakuvaajana. Hän lentää paljon harvaan asutulla maaseudulla.
Blogiinsa hän merkkaan lentoreitin sekä kylien ja tilojen nimet. Moni lukija on kiitollinen ja haltioissaan nähdessään rakkaita maisemiaan linnun näkökulmasta.
Ilmakuvat herättävät vilkasta keskustelua muun muassa kylien historiasta.
”Muutos on ollut yllättävän nopea. Moni maisema on muuttunut siitä, kun aloitin kuvaamisen. Etenkin Äänekosken seutu on muuttunut teiden ja tehtaiden rakentamisen ansiosta hurjasti reilussa vuosikymmenessä.”
Paramoottorilla voi lentää useita tunteja ja nousta kilometrien korkeuksiin. Minkkinen lentää yleensä 200–300 metrin korkeudella.
Hän ei ole saanut huonoa palautetta maan kamaralta.
”Ärsytystä ei pääse syntymään, koska vältän samoilla seuduilla lentämistä. Ihmiset huiskuttelevat maasta, mutta kukaan ei onneksi ole osoittanut haulikolla.”
Lennoilla on sattunut monenmoista. Kerran moottori hajosi ilmassa ja Minkkisen oli tehtävä pakkolasku Uuraisten takamaille.
”Maatilan asukkaat eivät huomanneet, kunnes menin lentotamineissa tupaan ja sanoin laskeutuneeni heidän pellolleen. Isäntäväki vaikutti hyvin epäuskoiselta. Ensihämmennyksen jälkeen kahviteltiin ja isäntä ajoi minut kotiin.”
Sään tarkkailu on olennainen osa varjoliitoa. Tuulen takia lentoonlähtö on usein mahdollista pienenä hetkenä, ja usein ilmaan pääsee vasta useammalla yrittämällä. Ilmassa tuulella ei ole enää niin suurta merkitystä.
Harrastamista helpottaa, jos sopiva lähtö- ja laskeutumispaikka sijaitsee asuinpaikan lähellä.
”Asun maatilalla. Minun on helppo seurata säätä ja lähteä lentämään oikeiden tuuliolosuhteiden aikana kotipihasta. Jos lentokamat täytyy kuljettaa jonnekin, kuluu aikaa ja lento voi peruuntua huonontuneen sään takia.”
Varjoliitäjä saa ihailla maailmaa lintuperspektiivistä, mutta lintuja yläilmoissa näkee Minkkisen mukaan harvemmin läheltä.
”Syksyllä terminen toiminta on pientä. Silloin hyvällä tuurilla saattaa päästä lentämään kurkiauran kanssa. Talvella näkee hirviä, mutta kesällä eläimiä on vaikea erottaa maastosta suojavärin takia.”
Tyypillinen paramoottorilentäjä on keski-ikäinen mies. Naispilotit ovat harvassa. Harrastajien määrä on hienoisessa nousussa, lajin edullisuudesta ja ”helppoudesta” johtuen.
Ilmailuharrastukseen liittyy riskejä. Myöskään varjoliidossa ei ole säästytty kuolemantapauksilta ja vakavilta loukkaantumisilta.
”Varjoliito ei itsessään ole vaarallista, mutta lentäjä voi tehdä kohtalokkaita virheitä. Riskitilanteita voi välttää tutustumalla ennen lentoa huolellisesti sääennusteisiin ja pitämällä kaluston kunnossa. Monesti on vaan niin, että lentokiima kasvaa liian suureksi ja olosuhteita ei oteta tarpeeksi huomioon.”
Moottoroituja varjoliitimiä on viime vuosina käytetty maastoon kadonneiden ihmisten etsinnässä. Movan etuina etsinnöissä ovat edullisuus ja liitimen hidas lentonopeus, sekä mahdollisuus mennä hyvinkin matalalle tarvittaessa.
Minkkinen on ollut mukana ryhmässä, kun kadonneita on movalla löydetty. Hän on yhtenä perustajajäsenenä noin vuosi sitten perustetussa Suomen Liidinpelastajat ry:ssä. Koulutukset ja rekrytointi on vielä vaiheessa, mutta pikkuhiljaa saadaan toiminta viralliseksi.
”Tuorein etsintälento oli alkuviikosta, kun erään karjatilan mullikka oli karannut ja isäntä soitteli, että voisinko lennellä siellä päin.”
Hän lentää myös tandem-lentoja ja tapahtumakuvauksia. Keikoista saadut rahat menevät suoraan Pasalan ja Koiviston kyläyhdistyksille. Minkkinen ei saa laskuttaa lentämisestä, koska hänellä ei ole elinkeinolupaa.
”Nyt asiakkaat lahjoittavat rahat suoraan kyläyhdistyksille. Ne käytetään kylätalojen kunnostamiseen.”
Minkkinen haaveilee yksin tehdystä talvisesta lentoreissusta Kevon kanjonille. Tarkoituksena on yöpyä teltassa. Reissu odottaa vielä vaimon ”siunausta”.
”Vaimo suhtautuu harrastukseen ihan suopeasti. Hän on istunut kyydissä ja tykännyt kovasti. Se helpottaa laitehankintoja”, Upi myhäilee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
