Hieroja Merja Närhi, Luumäki Jännityksen poistaja
16.2.201115:00
Ammatistaan ylpeä
Kuusi vuotta sitten alkoi tuntua, että elämään pitää saada jotain uutta. Kouluttauduin hierojaksi. Olen aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja kai siinä on myös jonkinlaista auttamisen halua. Aiemmin olin ollut viisitoista vuotta pesulassa töissä.
Valmistuin hierojaksi Lappeenrannasta vuonna 2005, ja aloitin heti kolmivuotiset kalevalaisen jäsenkorjaajan opinnot ja akupunktiokoulutuksen.
Samana vuonna ostin Luumäen Taavetista vapautuneet kellosepänliikkeen tilat ja sisustin ne hierojan vastaanotoksi.
Ammatinvaihdos oli hieno juttu. Asiakkaita on riittänyt laidasta laitaan: nuorin kaksi ja puolivuotias, vanhin 97 vuotta vanha.
Hierojan hoitopöydällä saa puhua tai olla hiljaa. Miun heikkouksia on, että oon kova haastelemaan. Mutta kyllä mie osaan olla hiljaakin, kun asiakas rentoutuu ja menee hiljaiseksi. Silloin en jututa häntä.
Jotkut asiakkaat ovat hyvinkin sulkeutuneita, kun taas toiset tykkää avata sydäntään. Joistain tulee sillä tavalla ystäviäkin, että vaihdetaan kuulumisia, mutta vapaa-aikana en rupea hengailemaan heidän kanssaan.
Siitä puhuttiin paljon koulutuksessa, että tietynlainen etäisyys on ammattimaisuuden takia hyvä säilyttää. Pitkän päälle voi käydä raskaaksi, jos on asiakkaiden kanssa tekemisissä sekä työssä että vapaalla.
Hierojan tehtävä on ennen kaikkea helpottaa lihaskipuja. Minulla käy paljon maanviljelijöitä, joiden yleisin vaiva on alaselkäkivut. Traktorissa joutuu istumaan kierossa asennossa, kun katsoo taakse. Syntyy toispuoleisia lihasjännitteitä, kun toinen lihas on koko ajan supistuneena ja toinen venyneenä.
Yritän helpottaa vaivoja akupunktioneuloilla ja hieromalla, mutta neuvon myös venyttelemään ja jumppaamaan. Kun nousee traktorista, kannattaa tehdä vastaliikkeitä, kääntyä toiseen suuntaan.
Naisten yleisin ongelma on hartiaseudun jännitys. Samat konstit auttavat siihenkin.
On kiva kuulla, kun ihmiset kiittävät, miten rento olo heillä on hoidon jälkeen. On kuin olisi nirvanassa, moni sanoo.
Akupunktion onnistumiseen vaikuttaa potilaan asenne. Pelkästään negatiivisella asenteella saa jo itsensä kipeäksi. Pitäisi olla aika taikuri, että pystyy tällaista ihmistä auttamaan.
Koulutuksessa opettelimme pistotekniikkaa eli mihin paikkoihin ja mihin suuntaan neuloja pistetään. Niitä ei voi viskoa kuin tikkoja tauluun, vaan neulan pitää mennä just oikeaan paikkaan. Jos se menee viereen, hoidosta ei ole tulosta.
Yleensä pistäminen ei satu, mutta voi se vähän kirvellä, jos neula osuu pieneen verisuoneen. Voi tuntua myös pientä kuumotusta, ja joku sanoi, että tuntui kuin leijailisi hiljaa ylöspäin, kun neulat olivat selässä.
Asiakkaista noin puolet ottaa akupunktion. Monesti neulojen jälkeen vielä hieron.
Hieronta sopii lähes kaikille, mutta ei silloin, jos lihas on tulehtunut tai jos on suonikohjuja. Hieron aina paljasta ihoa varmistaakseni, ettei hieronnalle ole mitään estettä. Muut ruumiinosat ovat peitettyinä paitsi hierottava kohta. Se sopii asiakkaille. Sellaiset ihmiset eivät varmaan tule hierojalle, jotka eivät halua riisua.
Hieroa jaksaa, kun on oikeanlainen tekniikka ja säädettävä hoitopöytä. On aika pienestä kiinni, että itsellä on hyvä työasento. Voima on otettava koko vartalosta ja silloin pöytä ei saa olla liian korkealla.
Annan myös laavakivihierontaa. Se rentouttaa ihanasti.
Rentoudun itse käymällä lenkillä ja hiihtämässä ja silloin tällöin hierottavana eri kursseilta tutuksi tulleilla hierojilla.
Aiemmin ratsastin, mutta keväällä putosin hevosen selästä, ja ranne murtui. Kipsauksessa peukalon ojentajajänne meni poikki, ja se leikattiin marraskuussa. Yrittäjälle oli aika kova juttu olla kaksitoista viikkoa sairauslomilla saman vuoden aikana.
Nyt käsi on jo parantunut, mutta enää en ratsasta, sillä en halua ottaa loukkaantumisriskiä.
Työskentelen yleensä vain päivisin, sillä on tullut sen verran elämän kolhuja, että olen oppinut arvostamaan omaa perhettä ja aikaa sen kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
