Mikkosen ”reiluus” kallista viljelijöille

Ei käy kateeksi niitä suomalaisia virkamiehiä, jotka juuri nyt ovat Brysselissä neuvottelemassa EU:n tulevan seitsemän vuoden ohjelmakauden budjetista.

Muiden EU-maiden hallitukset taistelevat omien maataloustukiensa puolesta. Suomen hallituksesta lähtee omille neuvottelijoille vähintään kahdenlaisia ristiriitaisia ohjeita.

Toisaalta hallituksessa tiedetään ja ehkä ymmärretään, että tilakohtaiset EU-tuet ovat elinehto kotimaiselle ruuan alkutuotannolle. Tiedetään myös, että suomalaiset haluaisivat syödä kotimaisista raaka- aineista valmistettua ruokaa.

Maatilojen kannattavuus on EU-tukien varassa, koska ollaan maailmanmarkkina­hintaisessa alkutuotehinnoittelussa.

Hallituksen vihreät ministerit eivät ajattele näin perinteisesti. Nyt on heidän tilaisuutensa iskeä.

Heillä on omat ideologiset tavoitteensa heikentää yksi­tyistä omistusoikeutta. He näkevät, että karsimalla EU:n tilatuet kotimaisilta ruuantuottajilta, saadaan viljelijä­perheet lopullisesti polvilleen.

Ministeri Krista Mikkonen kirjoittaa kolumnissaan (MT 26.2.) suoraan, että nyt pitäisi päästä eroon tuotantotuista. Ministeri esittää, että tukieurot tulisi suunnata ekosysteemipalveluihin. Tämä olisi hänen näkökulmastaan reilua.

Mitä mahtavat olla eko­systeemipalvelut?

Maatalouspolitiikkaa tehdään nyt lennokkailla isku­sanoilla. Viestintätoimistot ovat tutkineet varmaan, että hiilinielut, ekosysteemipalvelut, maankäyttö ja reiluus hivelevät vihreiden kaupunkilaisäänestäjiä.

Maankäyttö lienee niistä se otsikko, jonka alla pyritään lainsäädännön keinoin maa- ja metsätaloutta siirtämään yhä enemmän ympäristöhallinnon ohjaukseen.

Sipilän hallitus yritti vapauttaa maanviljelijöitä ja yrittäjiä turhasta viranomais­ohjauksesta. Nyt suunta on päinvastainen!

Mikkoselta tekisi mieli kysyä, onko se sitten reilumpaa, kun kotimaiset elintarviketehtaat joutuvat käyttämään pelkästään tuontiraaka-aineita. Onko tämä se suuri ilmastoteko?