Maatalouden tulevaisuus ei ratkea vain jatkajilla – vaan sillä, miten tila siirtyy

Ratkaiseva kysymys uusien yrittäjien rinnalla on se, miten olemassa olevat tuotantoresurssit – pellot, rakennukset, koneet, pääoma ja osaaminen – siirtyvät seuraaville yrittäjille. Kyse ei ole vain omistajan nimen vaihtumisesta, vaan liiketoiminnan, vastuun, päätösvallan ja hiljaisen tiedon siirtymisestä.

Jatkajan näkökulmasta yhtälö on vaativa.

Maatalous on pääomavaltainen toimiala, ja aloittavalla yrittäjällä on tyypillisesti vähän omaa pääomaa ja vakuuksia. Samalla erityisesti maan arvo voi olla noussut nopeammin kuin sen tuottokyky.

Seurauksena voi olla se, että elinkelpoinen tila on jatkajalle kallis ostaa. Rahoituksen saatavuudesta tulee silloin paitsi yksittäisen yrittäjän myös koko toimialan uusiutumisen kysymys.

Luopujan kannalta tilanne on toinen.

Tila on usein vuosikymmenten työn tulos, merkittävä omaisuuserä ja samalla osa omaa elämäntyötä. Luopujalta ei voida odottaa omaisuuden siirtämistä sellaisilla ehdoilla, jotka vaarantavat hänen taloudellisen asemansa. Toisaalta tuotantoresurssien jääminen pitkäksi aikaa passiiviseen omistukseen voi vaikeuttaa jatkavien tilojen kasvua ja uusien yrittäjien pääsyä alalle.

Omistajanvaihdosta ei pitäisikään nähdä vain yhtenä kertaluonteisena kauppana.

Vuokraus, leasing, yhtiöittäminen, yhteisomistus ja vaiheittainen omistuksen siirto voivat jakaa rahoitusriskiä ja antaa jatkajalle mahdollisuuden kasvaa yrittäjän rooliin.

Samalla luopuja voi irrottautua toiminnasta hallitummin. Vaiheittaisuus tarjoaa myös aikaa siirtää sitä pääomaa, jota taseessa ei näy: kokemusta, verkostoja ja tilakohtaista osaamista.

Uudessa cap-ehdotuksessa sukupolvenvaihdos ja maatalouden uusiutuminen saavat aiempaa näkyvämmän roolin. Ehdotukseen liittyvä nuorten viljelijöiden käynnistyspaketti kokoaa aloitustukea, rahoitusta, koulutusta ja neuvontaa, ja jäsenmailta edellytetään omaa sukupolvenvaihdosstrategiaa.

Tavoitteena on löytää ratkaisuja sekä alalle tulon taloudellisiin että rakenteellisiin esteisiin. Komission linjauksissa painotetaan maan saatavuutta sekä sellaisia eläkeratkaisuja, jotka mahdollistavat tilojen oikea-aikaisen siirtymisen uusille yrittäjille.

Suunta on hyvä, mutta samalla korostuu se, että maatalouden tukipolitiikka yksin ei ratkaise maatalouden uusiutumista. Tarvitaan toimivia rahoitusmarkkinoita, joustavia omistus- ja vuokrausmalleja, verotuksen ennakoitavuutta sekä neuvontaa, jossa jatkajan ja luopujan tavoitteita tarkastellaan samana kokonaisuutena.

Maatalouden uusiutuminen ratkeaa myös sillä, siirtyvätkö tuotantoresurssit ajoissa ja taloudellisesti kestävällä tavalla yrittäjille, jotka käyttävät niitä tulevaisuudessa aktiivisesti.

Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimus PTT ry: vanhempi maatalousekonomisti