Harvassa asuminen on turvallista

Mielipide

25.3.202201:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Venäjän käsittämätön tapa käydä sotaa Ukrainassa suuntautuu nyt erityisesti kaupunkeihin. Kohteeksi näyttää joutuvan sattumanvaraisesti kuka tahansa. Siviilejä pommitetaan sumeilematta. Edes lastensairaalat ja synnytyslaitokset eivät ole turvassa.

Koskettavat kuvat lasten, äitien ja vanhusten hädästä koskettavat meitä kaikkia. Siviilien kiusaamisella Venäjä pyrkii murentamaan ukrainalaisten taistelumoraalin.

Toistaiseksi tuloksetta.

Raivo valloittajaa vastaan tuntuu vain kasvaneen sekä Ukrainassa että sitä aseavulla ja taloudellisilla avustuksilla tukevassa lännessä. On myös vaikea kuvitella, mitä Venäjä säpäleiksi tuhoamallaan maalla tekisi, jos se valloituksessaan onnistuisi.

Ukrainalaisten inho miehittäjää kohtaan kestäisi kaiken tähän asti nähdyn perusteella vuosikymmeniä. Ennemmin tai myöhemmin Venäjän johto joutuu vastaamaan teoistaan myös omalle kansalleen.

Venäjän tapa käydä suurten kaupunkien kimppuun lamauttamalla niiden infrastruktuurin kannattaa ottaa huomioon myös Suomessa. Hajautetussa yhteiskuntarakenteessa ja monipaikkaisessa tavassa asua sekä tehdä työtä on puolensa myös turvallisuuspoliittisessa merkityksessä.

Pienemmät paikkakunnat ovat tähän asti nähdyn venäläisen sodankäynnin perusteella isoja turvallisempia. Kun puolustusvoimat tarkentaa strategiansa Ukrainan tapahtumien perusteella, joukkojen ja varusteiden sijoittaminen hajalleen varmasti tehostuu entisestään.

Suomi on huomattavan iso ja harvaanasuttu maa, jonka jokaisen kolkan puolustaminen on hankalaa. Silti se kannattaa pitää tavoitteena. Jo suljettuja korpivaruskuntia tuskin aivan heti otetaan uudelleen käyttöön, mutta voimien alueellinen hajauttaminen vahvistunee entisestään.

Myös yhteiskunnan kannalta elintärkeiden toimintojen sijainti ja niiden johto kannattaa nyt miettiä uudelleen. Pääkaupunkiseudun ohella sopivia sijaintipaikkoja on muuallakin.

Hajautettu yhteiskuntarakenne ja monipaikkaisuus yleistyivät voimakkaasti korona-pandemian aikana. Erityisesti asiantuntijatyössä mahdollisuus tehdä sitä paikasta riippumatta on tullut jäädäkseen.

Osa työstä palaa toimistoihin, mutta Helsingin keskustan kortteleissakin on edelleen valtava määrä liiketiloja pahvit ikkunoissa. Pääkaupunkiseutu menettää väkeä maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Tämä näkyy muun muassa hiljenneillä vuokramarkkinoilla.

Vahvistaako Venäjän hyökkäyksen luoma uhkakuva trendiä entisestään, on vielä näkemättä.

Mahdotonta se ei ole.

Maakunnat ja maaseutumaiset paikkakunnat antavat nykyisessä tilanteessa omavaraisuutta ja turvaa koko maalle. Kotimainen ruoka ja energia tuottavat huoltovarmuutta. Harvaan asuttu ympäristö luo turvaa, joka äärimmäisen kriisin sattuessa korostuu.

Vaikka Helsingin pormestari Juhana Vartiainen (kok.), vihreä veteraani Osmo Soininvaara ja eräät muut kaupunkiaktivistit nostattivat taas kerran väsynyttä vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkien välille (MT 22.3), siitä ei kannata tässä tilanteessa kenenkään provosoitua.

Kun Suomi valmistautuu tuleviin ulkoisiin uhkiin, maaseutua tarvitaan kaupunkien rinnalle yhä vahvemmin. Eri puolilla Suomea asuvat kansalaiset ymmärtävät tämän hyvin. Koko maan puolustaminen tarvitsee voimien hajauttamista jo nyt, nykyisen sään aikana.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.