Ilman omaa ruokaa ei tarvita hävittäjiäkään

Käynnistettävän hävittäjä­hankinnan viimeisimmät hinta-arviot – jopa 10 miljardia euroa – ihmetyttävät.

Uudet koneet lienee tarkoitettu maamme puolustamiseen. Pitäisikö silti, ennen kuin tulee todellinen tarve lähettää uusia koneita ilmaan, huolehtia ensisijaisesti siitä, että suomalaisten edellytykset täällä asumiseen huonoissakin oloissa on turvattu.

Tärkeintä on varmistaa suomalaisen ruuan riittävä ja kannattava tuotanto. Tilanteessa, jossa hävittäjäkoneita oikeasti tarvitaan, ei ehkä olekaan saatavissa ulkomailla tuotettua ruokaa.

Huoleni johtuu nykyisen hallintomme viime vuosien toiminnasta. Sen tarkoitus näyttäisi olleen ajaa suomalainen ruuantuotanto alas ja vieläpä tyhjentää maaseutu asukkaista.

Tähän on pyritty esimerkiksi pitämällä EU:n ohjeistuksia lainvoimaisina määräyksinä, joiden kontrollointiin on valjastettu valtava ruuan tuottajia jatkuvasti valvova byrokratia virastoineen ja tarkastajineen. ”Kilteimmän oppilaan” kohtalo onkin ollut jäädä vähemmän tunnollisten maiden jalkoihin kilpailukykyä vertailtaessa.

Ei myöskään ole hälvennetty tavalliseen kansaan pesiytynyttä mielialaa, jossa viljelijöiden saamia tukia ei hyväksytä heidän palkakseen ruuan tuottamisesta, vaikka työn varsinaisesta tuloksesta ei palkkaa välistä vetävien tahojen vuoksi viljelijöille itselle jää. Samalla ylläpidetään myös käsitystä, että esimerkiksi Itämeren saastumisen syynä on suomalainen maanviljely.

Erityisen ongelmalliseksi tilanne taitaa tulla tällaisena katovuonna. Sopiikin toivoa, että valtiovalta on vastuullisesti huolehtinut hyvien vuosien aikaisesta varmuus­varastojen täyttämisestä.

Olenko täysin väärässä, kun uumoilen jonkinlaista ristiriitaa ilmapuolustuksemme ja kotimaisen ruuantuotannon aseman kohentamisen kustannusten välillä?

Miljardiluokan varautuminen sotilaalliseen uhkaan on epäilemättä tarpeellinen, jos se arvioidaan todennäköisemmäksi kuin vaikkapa ilmastonmuutoksesta aiheutuvat jo nyt nähtävissä olevat hankalat sääilmiöt. Tieto- ja muun liikenteen digi-haavoittuvuuden vuoksi ne voivat osoittautua todella vaarallisiksi.

Myös tällaisissa tilanteissa olisi kysymyksessä sama kaikkia koskeva ongelma – riittääkö ruoka.

Toivon todella, että päättäjämme puoluepolitiikan sijasta arvioisivat päätöksiään meidän kansalaisten turvallisuuden kannalta kaikissa niissä tilanteissa, joihin varautumiseen tulevien aikojen miljardeja suunnitellaan käytettäviksi.

Kansanviisaus opettaa, ettei kaikkia munia pidä säilyttää samassa korissa. Onkohan tämä unohtunut, kun meillä uskotaan lujasti digitalisaation kaikkivoipaisuuteen? Samalla kaikki vanha tekniikka, käteinen raha ja jopa käsin kirjoittamisen taito hylätään.

Samaan kehityssuuntaan kai viittaa suunnitelma pääkaupunkiseudun ainoan toimivan varalentokentän muuttamiseksi asuntoalueeksi.