Onko maaseudulla tilaa naisille?

Mielipide

24.7.201902:00

Kolumni

Tytti Määttä

Maaseudun työikäisestä väestöstä pääosa on miehiä. Harvaan asutulla maaseudulla tilanne on vääristynein: sataa 18–29-vuotiasta naista kohden on 136 miestä.

Kyseinen kehityssuuntaus ei ole tyypillistä vain Suomessa vaan maaseudun miesvaltaistumista tapahtuu Pohjois-Euroopan harvaan asutuilla ja uusien jäsenvaltioiden vähiten kehittyneillä maaseutualueilla.

Miksi näin on? Yksi syy liittyy tyttöjen pärjäämiseen hyvin opinnoissa ja heidän hakeutumiseensa aktiivisesti jatko-opintoihin.

Sinällään muutto opiskelujen perässä ei ole huono asia. Olen itsekin opiskellut Turussa ja työskennellyt Helsingissä ennen paluumuuttoa.

Tytöt ja pojat näkevät tulevaisuutensa maaseudulla eri tavalla. Nuoret tytöt kertovat poikia useammin suunnittelevansa poismuuttoa, vaikka kotiseutu on myös heille rakas paikka.

Joidenkin näkemysten mukaan mielikuva perinteisten sukupuoliroolien maaseudusta vahvistaa tyttöjen kiinnostusta muuttaa muualle.

Koulutuksen keskittyminen ja mielikuvat ovat omiaan patoamaan myös tulomuuttoa. Esimerkiksi perheiden asuinpaikan valintapäätökseen vaikuttaa merkittävästi se, onko lapsille tarjolla perusopetuksen jälkeen jatko-opintomahdollisuuksia.

Julkinen sektori on laajentunut ja se vastaa pitkälti lasten sekä vanhusten hoivasta. Maaseutumainen asuinpaikka ei ole tämän vuoksi Suomessa tarkoittanut vaikkapa naisen paikkaa kotona hoitamassa lapsia tai omia vanhempia.

Maaseutukatsauksessa (2017) arvioidaan, että tilanne voi muuttua, mikäli palveluja keskitetään ja odotukset hoivan tuottamisesta sukupuolittuvat ja vastuut ymmärretään vain naisille kuuluviksi.

Suomalaisella maaseudulla naiset osallistuvat aktiivisesti palkkatyöhön.

Kunnat ovat naisten tärkein työantaja maaseutualueilla. Kuntaliitoksilla ja palvelujen keskittymisellä sekä tulevalla sote-uudistuksella on merkitystä juuri näiden työpaikkojen tulevaisuudelle.

Myös valtionhallinnon työpaikkojen keskittyminen on omiaan vähentämään akateemisia työpaikkoja maaseudulta. On selvää, että maaseudun työpaikat ovat keskeinen tekijä naisten paluumuutolle ja mahdollisuuksille maaseudulla.

Poliittisilla teoilla voidaan vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin valita maaseutu asuinpaikakseen.

Aivan ensimmäiseksi koulutuksen keskittyminen tulee pysäyttää. Toisen asteen ammatillista koulusta tulee uusin keinoin palauttaa maaseudulle ja lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus on taattava rahoitusuudistuksen yhteydessä. Lisäksi AMK- ja yliopistokoulutusta on tarjottava jokaisessa maakunnassa.

Toiseksi on ryhdyttävä tekoihin paikkariippumattoman työn mahdollistamiseksi.

Hallitusohjelmassa linjataan, että ”alueellistamislainsäädäntö on uudistettava vuoden 2019 loppuun mennessä laadittavan strategian puitteissa”.

Tässä yhteydessä on aika päättää, että valtion keskushallinnon nyt pääkaupunkiseudulla tehtäviä virka- ja työtehtäviä tulee voida lähtökohtaisesti tehdä myös muualla maassa. Tämä mahdollisuus on oltava myös korkeimmissa valtionhallinnon johto- ja esimiestehtävissä.

Kolmanneksi on pienennettävä yrittäjäksi ryhtymisen riskiä sujuvoittamalla siirtymää työnhakijasta tai työntekijästä yrittäjäksi sekä sovittamalla yhteen sosiaaliturvaa, palkkatuloja ja yritystuloja. Osa-aikayrittäjyys on huomioitava yritystuissa.

Suomessa on yrityksiä noin 283 290. Naisten osuus on kolmannes kaikista yrittäjistä. Yrittäjistä noin 63 prosenttia toimii yksinyrittäjinä, mutta naista lähes kolme neljäsosaa.

Haastan kaikki pohtimaan naisten mahdollisuuksia maaseudulla. Asenteisiin ja toimintatapoihin me voimme itse vaikuttaa nopeasti! Päätöksiä tarvitsemme Suomen hallitukselta.

Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja ja harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja.

Haastan kaikki pohtimaan naisten mahdollisuuksia maaseudulla.