Kaukana kiekon perässä
Lapsuuden pihapeleistä on pitkä matka jääkiekkoammattilaiseksi. Vielä kivisempi on tie, jos lähimmälle jäähallille on tuntitolkulla matkaa.
Torstai-ilta. Kello lähestyy iltayhdeksää. Valmentajan tiukka, mutta kannustavan sävyinen huuto kaikuu Mikkelin jäähallissa. Jukurien C-96-joukkueen juniorit kuuntelevat tarkkoina, kun valmentaja jakaa ohjeita hyökkäyspään puolustuksesta.
”Ei saa jarruttaa, vaan mennään iholle ja taklataan mies laitaan”, valmentaja Janne Åhman opastaa ja viheltää harjoituserän käyntiin.
Mäntyharjulainen Sakari Mäkeläinen, 14, pelasi aluksi kaverien kanssa pihoilla ja luonnonjäillä. Kun kiekkokuume kasvoi, hän liittyi Mikkelin Jukurien juniorijoukkueeseen.
”Jääkiekossa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Meidän joukkueessa on hyvä yhteishenki, joten porukalla on todella kiva pelata”, puolustajana tahkoava Sakari Mäkeläinen perustelee innostustaan.
Koko perheen juttu
Kun juniori tähtää korkealle ja harrastaa aktiivisesti, myös kotiväeltä vaaditaan paljon, sillä monesti vanhemmat kuskaavat ja huoltavat.
Sakari Mäkeläisen joukkue treenaa ja pelaa keskimäärin viitenä iltana viikossa. Sakari asuu Mäntyharjun Toivolan kylällä, josta on tunnin ajomatka Mikkelin jäähallille. Lähestulkoon aina kuljettajana toimii äiti Katriina Mäkeläinen.
Kimppakyyti ei tule kysymykseen, sillä lähimain ei asu ainuttakaan joukkuekaveria, jonka kanssa kulkea harjoituksissa.
Katriina Mäkeläinen työskentelee päivisin kiertävänä kotisairaanhoitajana, joten matkamittariin tulee helposti neljäsataa kilometriä vuorokaudessa. Hänen aviomiehensä Ossi hoitaa perheen maatilaa, jossa on menossa suunnanvaihdos, kun lihakarja on vaihtumassa lypsäviin.
Mäkeläisillä kiekkoharrastus on koko perheen juttu. Sen myötä oma-aloitteisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat lisääntyneet, ja teini-ikäinen jälkikasvu osallistuu mukisematta arjen askareisiin.
”Kun saavun töistä kotiin, lapset ovat usein laittaneet ruoan valmiiksi ja lisänneet lämmityshaketta. Syönnin jälkeen lähdemmekin kohti jäähallia. Siinä vaiheessa läksytkin on jo tehty.”
Katriina Mäkeläinen tunnustaa, että jäähallilla kulkeminen käy toisinaan voimille.
”Usein palaamme kotiin vasta kymmeneltä, jonka jälkeen on mentävä pian nukkumaan. Heräämme mieheni kanssa joka aamu viideltä. Hän lähtee aamulypsylle ja minä töihin.”
Välimatka ei saa olla este
Katriina Mäkeläinen ei kuitenkaan valita. Hän pitää jatkuvaa kuskaamista järjestely- ja asennekysymyksenä. Mäkeläiset muuttivat maalle kymmenen vuotta sitten. He päättivät tuolloin, ettei välimatka saa olla esteensä lasten harrastuksille.
”Onneksi saimme lapset nuorena, joten jaksamme vielä touhuta heidän kanssaan. Meistä on tuntunut luontevalta kuljettaa heitä harrastuksiin myös siksi, että meillä molemmilla on urheilutausta. Tiedämme, millainen palo nuorella urheilijalla on sydämessään”, entinen kilpatason kuulantyöntäjä pohtii.
Sakari Mäkeläinen tietää monta ikäistään nuorta, jotka pelaisivat mielellään jääkiekkoa, mutta homma kaatuu kyytiongelmiin. Se taas voi johtua vanhempien ajanpuutteesta tai taloudellisesta tilanteensa.
”Ymmärrän sen hyvin, sillä joukkuemaksuihin ja varusteisiin uppoaa paljon rahaa. Puhumattakaan auton polttoaineesta. Pieniruokainen diesel tulee meidän perheessä todella tarpeeseen.”
Poissa pahanteosta
Vanha sanonta, jonka mukaan harrastukset pitävät nuoren poissa pahanteosta, tuntuu pätevän edelleen.
Lajiharjoittelun lisäksi nykypäivän urheiluvalmennukseen sisältyy usein myös terveysoppia ja raittiuskasvatusta.
”Jos valmentajat saavat tietää, että joukkueeseen kuuluva nuori juo tai tupakoi, seuraa varoitus tai pahimmassa tapauksessa määräaikainen erottamien joukkueesta”, Katriina Mäkeläinen tietää.
Valmentaja viheltää harjoitukset päättyneeksi ja Jukuri-juniorit siirtyvät pukukoppiin suihkuun ja pakkaamaan varusteitaan. Kotimatka Toivolan kylälle alkaa puoli kymmeneltä.
Katariina Mäkeläinen miettii jo haikein mielin päivää, jolloin hänen ei enää tarvitse kuljettaa poikaa jäähallille.
”Tämä on kuitenkin niin lyhyt aika elämässä. Täytyy vain toivoa, että seitsemänvuotias tyttäreni on löytänyt siihen mennessä kivan harrastuksen”, kolmen lapsen äiti toteaa hymyssä suin.
Matkalla mestariksi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
